Houkutus, keskeytys, houkutus, keskeytys…

Idea tästä kirjoituksesta on hautunut mielessä jo jonkin aikaa, ja se syntyi työskenneltyäni erään asiakkaani kanssa. Hän otti yhteyttä, koska hänellä oli hankaluuksia opintojen loppuun saattamisessa ja gradun aloittamisessa. Kun aloin selvittää, mistä juurisyystä oli kyse, kävi ilmi, että hänellä ei ollut mitään vaikeuksia mm. tuottaa laadukasta tekstiä tai jäsentää asioita eikä häneltä puuttunut motivaatiota tai kiinnostusta aihetta kohtaan. Hänen suurin vaikeus oli asiaan ryhtyminen tai pikemminkin, asiassa pysyminen eli kaiken muun houkuttavan välttäminen, kun opiskeluhetki oli käsillä.

Tuntuuko tutulta?

Oman opiskeluaikani houkutukset olivat todella kivikautisia nykyaikaan verrattuna: kyllä kämppä kiilsi tenttiviikkojen aikaan! Nyt kun jokaisen taskussa kulkee täydellinen viihde- ja viestikeskus, houkutus keskeytyksille on melkein ylipääsemättömän suuri. Mutta jos oikeasti pitää saada jotain aikaan, keskeytykset on minimoitava.

Aloittaminen

Liikkeelle lähteminen vaatii aina enemmän energiaa kuin liikkeessä pysyminen: on voitettava lepokitka. Jos tekeminen koko ajan keskeytyy, joudut aloittamaan uudelleen ja uudelleen, ja tuhlaat sekä aikaasi että energiaasi.

Esimerkiksi: Alat lukea tenttiin. Menee hetki, ennen kuin orientoitumisvaihe aivoissasi on valmis ja lukeminen on ”tuottavaa”. 1/2h:n päästä mieli alkaa vaeltaa: ”Vitsi, mä unohdin laittaa X:lle viestin siitäjasiitä-asiasta.” Otat heti puhelimen käteen ja alat naputella viestiä, ja samalla huomaat, että pari sähköpostiakin on tullut. Alat lukea niitä, ja FB-virtakin houkuttaa tarkistamaan, ettei vain mitään tärkeää ole mennyt ohi. 15 minuuttia on kulunut huomaamatta. Havahdut, että ”ai niin, munhan piti lukea tenttiin”. Vaihdat puhelimen tenttimatskuun, mutta päässä pörrää kaikkea muuta. Taas pitää aloittaa uusi orientoituminen, johon menee hetki ennen kuin keskittyminen on sitä luokkaa, että lukemisesta jää jokin pysyvä jälki muistiin.

Vinkei’n vinkki, kun oikeasti pitää saada jotain aikaan:

Mitä teetkin, tee täysillä sitä. Keskity siihen, älä anna mielesi haikailla jotain toista asiaa. Ja kun tuntuu, että ei enää jaksa / kiinnosta / pysty keskittymään, lopeta ja siirry seuraavaan asiaan, jota jälleen teet täysillä unohtaen edellisen / muun tekemisen. Katse kiekossa!

Eteneminen – pysy liikkeellä!

Jotta esim. tenttiin lukemisesta tai gradun kirjoittamisesta syntyisi tavoiteltua tulosta, on pysyttävä liikkeellä. Työskentelyä voi verrata unen eri vaiheisiin, ja tuottavassa työskentelyssä tarvitaan ”syvätyöskentelyvaiheita”, jolloin fokus on kirkas, mieli ei pompi asiasta toiseen ja yhtäaikaisia keskeneräisiä tehtäviä on mahdollisimman vähän. Pomodoro-tekniikka jaksottaa tekemistä lyhyehköihin osiin, joiden avulla massiiviselta tuntuvaa urakkaa voi jakaa mielekkäämpiin palasiin ja siten helpottaa keskittymistä. Kannattaa kokeilla, minkä pituinen jakso on itselle se sopivin ja tuotteliain, jotta syvätyöskentelyä ehtii tapahtua. Ja tauoilla ei kannata langeta houkutuksiin vaan vasta koko työskentelyn päätteeksi – viihde- ja viestikeskus saa odottaa!

Kun aloin kirjoittaa tätä kirjoitusta, ruudulle pomppasi mainos uudesta tekstieditorin ominaisuudesta – aivan kuin maailmankaikkeus olisi tiennyt, mistä aion kirjoittaa:

”Enable distraction-free writing mode, and everything surrounding the editor will fade away when you start typing. Move your mouse out of the editor to reveal everything again.”

Teknisesti on mahdollista sulkea kaikki ulkoiset houkuttimet keskittymisen takaamiseksi, mutta kuinka se tehdään oman mielen osalta? Päättämällä ja pitäytymällä päätöksessä. Kun työskentelet, työskentele täysillä ja kun surffailet, surffaile täysillä – ei vähän kaikkea koko ajan. Katse kiekossa!