Opinnäytetyön kirjoittaminen – pilkuntarkkaa viilausta

Opinnäytetyössä kannattaa panostaa myös kirjoitusasuun ja tarvittaessa palauttaa mieleen äidinkielen opettajien opit kouluajoilta. Kuten Juha T. Hakalakin toteaa Graduoppaassaan, huoliteltu kieli ja raportin muotoseikat voivat pelastaa uppoavankin laivan. Ja onhan tekstin sujuvuus, kieli ja raportin ulkoasu yksi opinnäytetyön arviointikriteereistäkin – tällä voi helposti myötävaikuttaa opinnäytetyön arvosanaan.

Olen koostanut tähän vinkei siihen, kuinka välttää opinnäytetöissä yleisimmin esiintyvät kielioppivirheet. Lähteinä olen käyttänyt mainiota selkokielistä kirjaa nimeltä Pilkun paikka (Katleena Kortesuo ja Liisa-Maria Patjas) sekä kotimaisten kielten keskuksen kielitoimiston ohjepankkia.

 

Lauseenvastike => ei pilkkua (ks. kielitoimiston ohje pilkun käytöstä)

Lauseenvastikkeella voidaan korvata pilkullinen sivulauserakenne, joka alkaa esim. sanoilla että, jotta, kun. Suomen kielessä lauseenvastiketta ei eroteta muusta lauseesta pilkulla, olipa se virkkeen alussa tai lopussa.

Saadakseen opinnäytetyönsä valmiiksi opiskelija käytti Vinkei-palvelua.

 

Alisteinen sivulause => aina pilkku

Alisteinen sivulause alkaa sanoilla että, jotta, koska, kun, jos, vaikka, kunnes. Tällainen lause erotetaan päälauseesta aina pilkulla.

Opiskelija käytti Vinkei-palvelua, jotta hän saisi opinnäytetyönsä valmiiksi.

HUOM! Kahden peräkkäisen sivulauseen väliin, jotka ovat keskenään rinnasteisia ja yhdistetty ja-sanalla (tai muulla rinnastuskonjuktiolla, joita ovat sekä, eli, tai, vai, mutta, vaan), ei tule pilkkua.

Opinnäytetyössä on tärkeintä, että sen aihe on kiinnostava opiskelijan itsensä mielestä ja että työ valmistuu tavoiteaikataulussa.

 

Sekä–että ja joko–tai => ei pilkkua

Että-sanan eteen ei tule pilkkua, jos sen parina on sekä-sana. Sama pätee joko–tai-sanapariin.

Sekä opinnäytetyön tekijä että sen ohjaaja ovat molemmat vastuussa opinnäytetyön valmistumisesta.

 

Kaksi päälausetta, joilla on eri tekijä eikä yhteistä lauseenjäsentä => aina pilkku

Kaksi peräkkäistä päälausetta erotetaan pilkulla, jos niillä on eri tekijä eli subjekti JA niillä ei ole mitään yhteistä lauseenjäsentä.

HUOM! Poikkeuksena ovat hyvin lyhyet lauseet (joita ei yleensä opinnäytetyön tyyppisissä teksteissä ilmaannu). Esim. Aurinko paistaa ja vettä sataa.

Minä valmistun filosofian maisteriksi, ja äitini itkee onnesta.

Jos lauseilla on jokin yhteinen lauseenjäsen (esim. aikaa, paikkaa, tapaa tms. ilmaiseva adverbiaali), pilkkua ei tule.

Tänään minä valmistun maisteriksi ja äitini avaa kuohuviinin.
(molemmat tapahtuvat tänään)

 

Kuin => ei pilkkua

Kun kuin-sanaa käytetään vertailevissa ilmaisuissa, sen eteen ei tule pilkkua.

Sain gradusta paremman arvosanan kuin olin odottanut.

HUOM! Jos päälausetta ennen on lause, joka alkaa ilmauksella ennen kuin, lauseet erotetaan toisistaan aina pilkulla.

Ennen kuin keskeytät opinnäytetyön, pyydä apua Vinkei-palvelulta.

 

Kuten => yleensä pilkku

Kuten-sanan edelle tulee pilkku silloin, kun se aloittaa muuta lausetta täsmentävän tai lisäyksenomaisen jakson. Virkkeen keskellä lisäys pilkutetaan molemmilta puoliltaan.

Opinnäytetyö, kuten pro gradu -tutkielma, on vaativa projekti.

 

Viivan mitta ja paikka (ks. kielitoimiston ohjepankki)

Wordista löytyy ainakin kolmen pituista ”viivaa”: normaali tavuviiva (-), n-viiva eli ajatusviiva (–) ja m-viiva eli ”pitkä ajatusviiva (—). Suomessa käytetään kahta ensimmäistä:

  1. tavuviiva eli yhdysmerkki (-) yhdyssanoissa, sanaliitoissa ja jos yhdyssanan osana on lyhenne

    SM-liiga, 2000-luku, 20-vuotias, Pekka ja Pätkä -elokuva, linja-auto

  2. ajatusviiva (–) ääriaikojen, -paikkojen ja -lukujen merkinnöissä (ei välilyöntiä viivan molemmin puolin) ja luetelmissa

    sivut 20–35, 20–30-vuotiaat, 20–30 %

HUOM! Esimerkiksi lähdeviittauksissa käytetään ajatusviivaa, ei tavuviivaa.

Puolipisteestä annamme mieluusti helpon säännön: älä käytä puolipistettä (Kortesuo & Patjas 2011, 48–49).

 

Yhdyssanat (ks. kielitoimiston ohjepankki)

1. Kun peräkkäiset sanat muodostavat merkityskokonaisuuden, ne kirjoitetaan tavallisesti yhteen (esim. aamupala, mustasukkainen, helmipöllö).
2. Kun sanajonon ensimmäisenä osana on perusmuodossa oleva substantiivi, kyseessä on yhdyssana: hengitysilma, pintakuiva, kestopäällystää.
3. Kun sanajonon ensimmäisenä osana on muu kuin perusmuodossa oleva substantiivi, kyseessä on joko yhdyssana tai erillisten sanojen muodostama sanaliitto. Jos sanajono muodostaa merkityskokonaisuuden tai on muuten termimäinen, se on yhdyssana, muulloin erillisten sanojen liitto (äidinkieli vs. äidin kieli isänpäivä vs. isän päivä).

Tässä lisäksi muutamia ”tärppejä”:
– kuin-sana aina erikseen muista sanoista (esim. niin kuin)
– laatua kuvaavat inen-loppuiset sanat yhteen (esim. kymmensivuinen), samoin värejä kuvaavat sanat (myrkynvihreä)
– usein yhdyssanan tunnistaa siitä, jos vain sen jälkimmäinen osa taipuu (esim. moottoripyöräpoliisin vs. moottorin pyörän poliisin)
– lisäämällä kin-päätteen sanan loppuun voi testata, onko sana yhdyssana vai ei (lounasaikakin vs. lounaskin aika, työpistekin vs. työkin piste).

 

Iso vai pieni alkukirjain (ks. kielitoimiston ohjepankki)

Paikannimet kirjoitetaan isolla alkukirjaimella: Pitkäjärvi, Saimaa, Tampere. Moniosaisissa nimissä kirjoitetaan isolla vain ensimmäinen sana, elleivät muut osat ole nimiä: Atlantin valtameri, Pikku Huopalahti.

Nimeen kuuluva määriteosa kirjoitetaan isolla alkukirjaimella silloin, kun kyseessä on maantieteellinen alue (Etelä-Savo), ja pienellä, jos se luonnehtii paikkaa jonkin ominaisuuden kannalta (nyky-Suomi).

Isolla alkukirjaimella kirjoitetaan tiettyä aluetta tarkoittavat kuvaannolliset ilmaukset. Ne ovat kokonaisuutena erisnimiä, mutta jälkiosa (esimerkiksi itä, maailma) ei ole erisnimi: Kaukoitä, Lähi-itä, Syvä etelä, Vanha maailma, Villi länsi.

Sen sijaan pienellä kirjoitetaan muun muassa seuraavat paikkaa luonnehtivat ilmaukset, jotka eivät ole kiteytyneet nimiksi: arabimaat, länsimaat, preeria.

Asukkaiden, kansalaisuuksien, uskonnollisten tai aatteellisten tms. ryhmien jäsenten nimitykset kirjotetaan pienellä alkukirjaimella: oululainen, pohjoisamerikkalainen, suomalainen, kristitty, muslimi.

 

Luetelma (ks. kielitoimiston ohjepankki)

Luetelmaviivoin (ranskalaisin viivoin) esitetyn luetelman osien välissä ei käytetä pilkkua, koska luetelmaviiva jo on välimerkki.

Opinnäytetyön rakenne koostuu
– johdannosta
– teoriaosasta
– menetelmä- ja aineistokuvauksesta
– tuloksista
– pohdinnasta ja loppupäätelmistä.

HUOM! Luetelman johdantoilmauksen lopussa on hyvä käyttää kaksoispistettä, jos johdantoilmaus on jo sellaisenaan täydellinen lause. Luetelmakohdat ovat tällöin johdantoilmaukseen liittyviä täsmennyksiä.

Jos tekstin yhteydessä olevan luetelman osat ovat kokonaisia itsenäisiä lauseita, ne aloitetaan yleensä isolla alkukirjaimella ja loppuun tulee piste.

 

Vältä näitä tieteellisessä kirjoittamisessa

– lyhenteet: esim., mm., jne. => kirjoita ne auki tekstiin
– ajatusviiva (ei sovellu tieteelliseen raportointiin)
– puolipiste (harvinainen suomessa eli suomen kielessä, ja sen sääntö on hankala).