Hyvä puhe – näin koukutat kuulijan

Hyväksi puhujaksi synnytään – näin ajattelee moni. Vielä useampi ajattelee: ”Minä en ole hyvä puhuja”. Nämä ennakkoajatukset liittyvät kuitenkin itse puheen sijaan puhujaan. Jokainen voi olla hyvä puhuja – tarvitaan vain hyvä puhe!

Hyvän puhujan myytti

Puheen ensisijainen tarkoitus on välittää kuulijalle jokin viesti. Jotta viesti välittyisi, kuulijan täytyy toki ”olla kuulolla”, mihin puhuja voi vaikuttaa asemallaan, olemuksellaan tai tyylillään. Mutta ilman asiaankuuluvaa ja osuvaa sisältöä kyseessä on ennemminkin esitys tai show – ei puhe.

Jokaisen hyvän puhujan takana on hyvä, valmisteltu puhe.

Puheen pyhä kolminaisuus

Hyvä puhe on kuin hyvä biisi: periaatteessa ei ole väliä, kuka sen esittää, sillä sen sanoitus, sanoma, riittää tekemään siitä erinomaisen. Mutta hyvä puhe eroaa hyvästä biisistä siinä, että puhe riippuu asiayhteydestä tai tilaisuudesta, jossa se pidetään. Hyvä puhe huomioi myös kuulijat ja puheen fyysisen pitopaikan. Hyvässä puheessa on myös ripaus puhujan persoonaa.

Puhetta laatiessasi mieti:

  • mikä on puheen tarkoitus (aihe),
  • kenelle puhut (sisällön osuvuus),
  • millainen on puheen pitopaikka (tilaisuus),
  • minkä viestin haluat välittää (sanoma),
  • millaisen kädenjäljen haluat jättää itsestäsi puheeseen (ainutlaatuisuus),
  • kenen suulla puhut (uskottavuus).

Hyvä puhe huomioi tilaisuuden, kuulijat ja puhujan.

Pääasia

”Hyvä puhe on riittävän lyhyt”, on eräs tuttavani todennut. Hyvän puheen pituuden määritelmä on laadullinen, ei määrällinen. Sen määrittelee puheen sanoma – ei rivi- tai aikamäärä. Vaikka kuulijalla on rajallinen (inhimillinen) kyky ja kapasiteetti kuunnella keskittyneesti, tähän voi puhujana suoraan vaikuttaa:

  • rakentamalla puheen koukuttavaksi (aloitus, keskivaiheen herättely(t), lopetus),
  • ”osumalla yleisöön” (sisällön kohdentaminen ja räätälöinti),
  • pääsemällä pian asiaan ja pysymällä siinä (tarkoitus ja tavoite),
  • sisäistämällä itsensä puheeseen (persoonallisuus ja ainutlaatuisuus),
  • antamalla kuulijalle ajattelemisen aihetta (kuulijan haastaminen ja aktivointi).

Erään arvostamani luennoitsijan sanoin:

”Jos sinulla on jotain sanottavaa, sano se, ja sitten lopeta.”

Sivuseikka

Jokainen jännittää puheen pitämistä ja esiintymistä: toinen enemmän, toinen vähemmän. Yksilöllisille reaktiotaipumuksille ja temperamentille ei voi paljoa mutta käytännön toteutukselle ja suhtautumiselle voi.

Kuulijalle puhujan jännitys ja sen mahdollinen näyttäytyminen on sivuseikka. Hän on tullut kuulemaan puheen sanomaa, ei katsomaan virheetöntä esitystä. Luota tähän – luota itseesi.

Kun valmistelet puheesi huolella, olet valmis pitämään sen – ja tulet onnistumaan siinä!

Kun tiedät, mitä aiot sanoa, ei tarvitse jännittää.

P.S. Vinkei auttaa koukuttamaan kuulijan eli laatimaan erinomaisen puheen ja preppaamaan sen pitämisessä – ota yhteyttä!

puhe

Houkutus, keskeytys, houkutus, keskeytys…

Idea tästä kirjoituksesta on hautunut mielessä jo jonkin aikaa, ja se syntyi työskenneltyäni erään asiakkaani kanssa. Hän otti yhteyttä, koska hänellä oli hankaluuksia opintojen loppuun saattamisessa ja gradun aloittamisessa. Kun aloin selvittää, mistä juurisyystä oli kyse, kävi ilmi, että hänellä ei ollut mitään vaikeuksia mm. tuottaa laadukasta tekstiä tai jäsentää asioita eikä häneltä puuttunut motivaatiota tai kiinnostusta aihetta kohtaan. Hänen suurin vaikeus oli asiaan ryhtyminen tai pikemminkin, asiassa pysyminen eli kaiken muun houkuttavan välttäminen, kun opiskeluhetki oli käsillä.

Tuntuuko tutulta?

Oman opiskeluaikani houkutukset olivat todella kivikautisia nykyaikaan verrattuna: kyllä kämppä kiilsi tenttiviikkojen aikaan! Nyt kun jokaisen taskussa kulkee täydellinen viihde- ja viestikeskus, houkutus keskeytyksille on melkein ylipääsemättömän suuri. Mutta jos oikeasti pitää saada jotain aikaan, keskeytykset on minimoitava.

Liikkeelle lähteminen vaatii aina enemmän energiaa kuin liikkeessä pysyminen. On voitettava lepokitka. Jos tekeminen koko ajan keskeytyy, joudut aloittamaan uudelleen ja uudelleen, ja tuhlaat sekä aikaasi että energiaasi.

Esimerkiksi: Alat lukea tenttiin. Menee hetki, ennen kuin orientoitumisvaihe aivoissasi on valmis ja lukeminen ”tuottavaa”. 1/2h:n päästä mieli alkaa vaeltaa: ”Vitsi, mä unohdin laittaa X:lle viestin siitäjasiitä-asiasta.” Otat heti puhelimen käteen ja alat naputella viestiä, ja samalla huomaat, että pari sähköpostiakin on tullut. Alat lukea niitä, ja FB-virtakin houkuttaa tarkistamaan, ettei vain mitään tärkeää ole mennyt ohi. 15min on kulunut huomaamatta. Havahdut, että ”ai niin, munhan piti lukea tenttiin”. Vaihdat puhelimen tenttimatskuun, mutta päässä pörrää kaikkea muuta. Taas pitää aloittaa uusi orientoituminen, johon menee hetki ennen kuin keskittyminen on sitä luokkaa, että lukemisesta jää jokin pysyvä jälki muistiin.

Vinkei’n vinkki, kun oikeasti pitää saada jotain aikaan:

Mitä teetkin, tee täysillä sitä. Keskity siihen, älä anna mielesi haikailla jotain toista asiaa. Ja kun tuntuu, että ei enää jaksa / kiinnosta / pysty keskittymään, lopeta ja siirry seuraavaan asiaan, jota jälleen teet täysillä unohtaen edellisen / muun tekemisen. Katse kiekossa!

Jotta esim. tenttiin lukemisesta tai gradun kirjoittamisesta syntyisi tavoiteltua tulosta, on pysyttävä liikkeellä. Työskentelyä voi verrata unen eri vaiheisiin, ja tuottavassa työskentelyssä tarvitaan ”syvätyöskentelyvaiheita”, jolloin fokus on kirkas, mieli ei pompi asiasta toiseen ja yhtäaikaisia keskeneräisiä tehtäviä on mahdollisimman vähän. Pomodoro-tekniikka jaksottaa tekemistä lyhyehköihin osiin, joiden avulla massiiviselta tuntuvaa urakkaa voi jakaa mielekkäämpiin palasiin ja siten helpottaa keskittymistä. Kannattaa kokeilla, minkä pituinen jakso on itselle se sopivin ja tuotteliain, jotta syvätyöskentelyä ehtii tapahtua. Ja tauoilla ei kannata langeta houkutuksiin vaan vasta koko työskentelyn päätteeksi – viihde- ja viestikeskus saa odottaa!

Kun aloin kirjoittaa tätä kirjoitusta, ruudulle pomppasi mainos uudesta tekstieditorin ominaisuudesta – aivan kuin maailmankaikkeus olisi tiennyt, mistä aion kirjoittaa:

”Enable distraction-free writing mode, and everything surrounding the editor will fade away when you start typing. Move your mouse out of the editor to reveal everything again.”

Teknisesti on mahdollista sulkea kaikki ulkoiset houkuttimet keskittymisen takaamiseksi, mutta kuinka se tehdään oman mielen osalta? Päättämällä ja pitäytymällä päätöksessä. Kun työskentelet, työskentele täysillä ja kun surffailet, surffaile täysillä – ei vähän kaikkea koko ajan. Katse kiekossa!

Rutiinin jäljillä

Työstressi, opiskelustressi, lomastressi, lomalta paluustressi…Stressiä on tarjolla stressin perään ja ajankohtaisin niistä lienee juuri nyt aloittamisen stressi. Miten saada jälleen olennaisesta kiinni – hyvin vietetyn (toivottavasti!) kesän jälkeen – koulunpenkillä ja työpaikalla?

Ihminen tarvitsee katkosta rutiininomaiseen suorittamiseen. Kehitystä, edistystä ja näiden myötä onnistumista ei synny ilman, että poikkeaa tavanomaiselta ja tutulta reitiltä. Työssä käyvät lepuuttavat rutinoituneita aivojaan vuosilomalla; opiskelijat taas lomailevat päätyöstään opiskelusta kesätöitä tehden. Sanotaan, että rutiinit tappavat luovuuden, ja nonstop-virtana näin varmasti on. Mutta kun lomailutauon jälkeen on jälleen aika keräillä konseptit kasaan ja palata arkeen, siinä auttaa nimenomaan rutiini(t)!

Aloittamista vastustava voima on suoraan verrannollinen siihen, kuinka työlääksi koki työn ennen lepuutustaukoa. Koululaiset ja opiskelijat kaipaavat jo pulpetin ääreen, jos siellä odottaa kiinnostavia oppiaineita, inspiroivia opettajia ja hyviä kavereita. Töitä paiskivia vetää takaisin töihin vastustamaton voima, jonka aikaansaa motivoiva, merkityksellinen ja omille resursseille oikein mitoitettu työ.

Toisaalta alkusysäykseen tarvitaan huomattavasti vähemmän ponnisteluita, jos kesän lepuutusjakso on ollut antoisa, riittävän tuntuinen ja se on vastannut koko vuoden kerääntyneitä toiveita ja odotuksia. 9-vuotias nokkela kummipoikani tokaisi, kun kysyin, onko mukavaa, kun koulu alkaa taas: ”Tarvitsen lomaa lomasta eli koulua!” Onnistunut loma siis!

Jos käyntiin pääseminen tuntuu hankalalta, kokeile, jos näillä lähtisi:

  • Aloita nyt! Kaikenlainen hyöriminen ja pyöriminen – epäoleellinen – kuluttaa energiaa monin verroin. Älä lykkää vaan lyki (eteenpäin)!
  • Tee jotain! Kukonaskelin, yksitellen, pikku hiljaa. Työ- ja opiskelupäivä kaipaa rakennetta ja rutiineja luovan toiminnan tueksi!
  • Poimi parhaat palat mieleen! Mitä hyvää oli lomassa, mitä hyvää ajassa ennen lomaa, mitä onnistumisia on odotettavissa? Filosofi Maija-Riitta Ollilan ajatuksin: keskity niihin asioihin, joihin voit vaikuttaa ja unohda ne, joihin yksinkertaisesti et voi vaikuttaa.

Ready, steady, GO!