Hyvä puhe – näin koukutat kuulijan

Hyväksi puhujaksi synnytään – näin ajattelee moni. Vielä useampi ajattelee: ”Minä en ole hyvä puhuja”. Nämä ennakkoajatukset liittyvät kuitenkin itse puheen sijaan puhujaan. Jokainen voi olla hyvä puhuja – tarvitaan vain hyvä puhe!

Hyvän puhujan myytti

Puheen ensisijainen tarkoitus on välittää kuulijalle jokin viesti. Jotta viesti välittyisi, kuulijan täytyy toki ”olla kuulolla”, mihin puhuja voi vaikuttaa asemallaan, olemuksellaan tai tyylillään. Mutta ilman asiaankuuluvaa ja osuvaa sisältöä kyseessä on ennemminkin esitys tai show – ei puhe.

Jokaisen hyvän puhujan takana on hyvä, valmisteltu puhe.

Puheen pyhä kolminaisuus

Hyvä puhe on kuin hyvä biisi: periaatteessa ei ole väliä, kuka sen esittää, sillä sen sanoitus, sanoma, riittää tekemään siitä erinomaisen. Mutta hyvä puhe eroaa hyvästä biisistä siinä, että puhe riippuu asiayhteydestä tai tilaisuudesta, jossa se pidetään. Hyvä puhe huomioi myös kuulijat ja puheen fyysisen pitopaikan. Hyvässä puheessa on myös ripaus puhujan persoonaa.

Puhetta laatiessasi mieti:

  • mikä on puheen tarkoitus (aihe),
  • kenelle puhut (sisällön osuvuus),
  • millainen on puheen pitopaikka (tilaisuus),
  • minkä viestin haluat välittää (sanoma),
  • millaisen kädenjäljen haluat jättää itsestäsi puheeseen (ainutlaatuisuus),
  • kenen suulla puhut (uskottavuus).

Hyvä puhe huomioi tilaisuuden, kuulijat ja puhujan.

Pääasia

”Hyvä puhe on riittävän lyhyt”, on eräs tuttavani todennut. Hyvän puheen pituuden määritelmä on laadullinen, ei määrällinen. Sen määrittelee puheen sanoma – ei rivi- tai aikamäärä. Vaikka kuulijalla on rajallinen (inhimillinen) kyky ja kapasiteetti kuunnella keskittyneesti, tähän voi puhujana suoraan vaikuttaa:

  • rakentamalla puheen koukuttavaksi (aloitus, keskivaiheen herättely(t), lopetus),
  • ”osumalla yleisöön” (sisällön kohdentaminen ja räätälöinti),
  • pääsemällä pian asiaan ja pysymällä siinä (tarkoitus ja tavoite),
  • sisäistämällä itsensä puheeseen (persoonallisuus ja ainutlaatuisuus),
  • antamalla kuulijalle ajattelemisen aihetta (kuulijan haastaminen ja aktivointi).

Erään arvostamani luennoitsijan sanoin:

”Jos sinulla on jotain sanottavaa, sano se, ja sitten lopeta.”

Sivuseikka

Jokainen jännittää puheen pitämistä ja esiintymistä: toinen enemmän, toinen vähemmän. Yksilöllisille reaktiotaipumuksille ja temperamentille ei voi paljoa mutta käytännön toteutukselle ja suhtautumiselle voi.

Kuulijalle puhujan jännitys ja sen mahdollinen näyttäytyminen on sivuseikka. Hän on tullut kuulemaan puheen sanomaa, ei katsomaan virheetöntä esitystä. Luota tähän – luota itseesi.

Kun valmistelet puheesi huolella, olet valmis pitämään sen – ja tulet onnistumaan siinä!

Kun tiedät, mitä aiot sanoa, ei tarvitse jännittää.

P.S. Vinkei auttaa koukuttamaan kuulijan eli laatimaan erinomaisen puheen ja preppaamaan sen pitämisessä – ota yhteyttä!

puhe

Rutiinin jäljillä

Työstressi, opiskelustressi, lomastressi, lomalta paluustressi…Stressiä on tarjolla stressin perään ja ajankohtaisin niistä lienee juuri nyt aloittamisen stressi. Miten saada jälleen olennaisesta kiinni – hyvin vietetyn (toivottavasti!) kesän jälkeen – koulunpenkillä ja työpaikalla?

Ihminen tarvitsee katkosta rutiininomaiseen suorittamiseen. Kehitystä, edistystä ja näiden myötä onnistumista ei synny ilman, että poikkeaa tavanomaiselta ja tutulta reitiltä. Työssä käyvät lepuuttavat rutinoituneita aivojaan vuosilomalla; opiskelijat taas lomailevat päätyöstään opiskelusta kesätöitä tehden. Sanotaan, että rutiinit tappavat luovuuden, ja nonstop-virtana näin varmasti on. Mutta kun lomailutauon jälkeen on jälleen aika keräillä konseptit kasaan ja palata arkeen, siinä auttaa nimenomaan rutiini(t)!

Aloittamista vastustava voima on suoraan verrannollinen siihen, kuinka työlääksi koki työn ennen lepuutustaukoa. Koululaiset ja opiskelijat kaipaavat jo pulpetin ääreen, jos siellä odottaa kiinnostavia oppiaineita, inspiroivia opettajia ja hyviä kavereita. Töitä paiskivia vetää takaisin töihin vastustamaton voima, jonka aikaansaa motivoiva, merkityksellinen ja omille resursseille oikein mitoitettu työ.

Toisaalta alkusysäykseen tarvitaan huomattavasti vähemmän ponnisteluita, jos kesän lepuutusjakso on ollut antoisa, riittävän tuntuinen ja se on vastannut koko vuoden kerääntyneitä toiveita ja odotuksia. 9-vuotias nokkela kummipoikani tokaisi, kun kysyin, onko mukavaa, kun koulu alkaa taas: ”Tarvitsen lomaa lomasta eli koulua!” Onnistunut loma siis!

Jos käyntiin pääseminen tuntuu hankalalta, kokeile, jos näillä lähtisi:

  • Aloita nyt! Kaikenlainen hyöriminen ja pyöriminen – epäoleellinen – kuluttaa energiaa monin verroin. Älä lykkää vaan lyki (eteenpäin)!
  • Tee jotain! Kukonaskelin, yksitellen, pikku hiljaa. Työ- ja opiskelupäivä kaipaa rakennetta ja rutiineja luovan toiminnan tueksi!
  • Poimi parhaat palat mieleen! Mitä hyvää oli lomassa, mitä hyvää ajassa ennen lomaa, mitä onnistumisia on odotettavissa? Filosofi Maija-Riitta Ollilan ajatuksin: keskity niihin asioihin, joihin voit vaikuttaa ja unohda ne, joihin yksinkertaisesti et voi vaikuttaa.

Ready, steady, GO!

Sytyttäjä

Syttyy, ei syty, syttyy, ei syty…

Mikä sinut saa syttymään – ryhtymään, jatkamaan, ponnistelemaan, työskentelemään extra-energialatauksen voimin?

”Tätä minä juuri tarvitsen!” hihkaisi eräs väitöskirjaohjattavani kesken ohjaustapaamisemme. ”Että joku sytyttää ajatukseni!” hän jatkoi. Olimme pohtimassa ja terävöittämässä tutkimuksen tarkoitusta ja todellista ydintä. Ohjattavani oli itsekseen pohtinut ja pyöritellyt, käännellyt ja väännellyt, laajentanut ja rajannut, kyllästynyt ja välillä sotkeentunut ajatussolmuihin, kunnes minä ulkopuolisena vahingossa ja tietämättäni kysyin olennaisen jäljille johdattelevan kysymyksen. Kysymykseni löi kipinää kytevään tulipesään, ja väikkärinvääntäjä palasi uudelleen innostuneena sorvinsa ääreen.

Mikä saa idealampun syttymään – siinäpä oleellinen kysymys. Onko sytyke jotain, mikä tulee ulkoapäin vai syttyykö se sisälläsi? Onko se oikea olosuhde, liike, ääni (äänettömyys), kirja, suklaapala, toinen ihminen?

Olin peruskoulun jälkeen Yhdysvalloissa vaihto-oppilaana. Opiskelin siellä paikallisessa high schoolissa mm. psykologiaa, ja ns. päättökokeena/loppuesseenä piti tehdä kirjoitelma aiheesta What ticks you off. Vaikka olin aika hyvä englannissa, minulla ei ollut silloin hajuakaan, mitä tuo lause tarkoitti. Nyttemmin ymmärrän tuon puhekielen ilmaisun, ja olen antanut sille oman merkityksen: syttyminen ärsyyntymisen kautta. Ärsyyntymispiikin antama energialataus on ainutlaatuinen, jonka hyvin voi kääntää omaksi voitokseen: ”Näytän niille!!”. Ei parhaiden aikaansaannosten taustalla tarvitse olla tuntien mindfulness-harjoitusta ja harmonista flow-tilaa. Joskus kelpaa totaali ärsyyntyminen –something that really ticks you off – ja sitä seuraava sisukas toimeen tarttuminen.

Ohjaajan, opettajan ja valmentajan ehkä tärkeimpiä ominaisuuksia on juuri sytyttäjän rooli. Mutta me kaikki voimme olla tätä toisillemme työyhteisössä, koulussa, harrastuspiireissä ja kotona. Joskus (ja aika usein) olennainen ei ole ilmeistä vaan sen oivaltaminen vaatii herättelyä, ääneen ajattelua, kyseenalaistamista ja aikaa.

Etsi ja haali ympärillesi näitä sytyttäjiä ja sytykkeitä, jotta tekemisessä säilyy palo!