Gradu valmiiksi nopeasti – ”just do it”

Opinnäytetyölle (pro gradu, diplomityö, AMK:n opinnäytetyö) on asetettu tietyt oppimistavoitteet ja opintopistevaatimukset ja sitä kautta työn edellyttämä ohjeellinen työmäärä. Käytännössä opinnäytetyöprosessi on kuitenkin yksilöllinen – ”one size does not fit all”. Ainakin nämä seikat määrittelevät sitä, kuinka kauan opinnäytetyön valmistuminen vie:

  • oma arvosanatavoite
  • toimeksiantajan tavoite (kenelle työn teet)
  • valitut menetelmät
  • ohjausresurssit
  • oma kokonaiselämäntilanne.

Joskus opinnäytetyöprosessi kaipaa pikakelausta eteenpäin: olet ehkä aloittamassa työssä, joka edellyttää valmista tutkintoa, tai opinto-oikeutesi on päättymässä. Silloin kannattaa keskittyä oleelliseen: ”katse kiekkoon”! Karsi opinnäytetyösi ja itsesi ympäriltä kaikki turha höttö ja ryhdy toimeen:

  1. Madalla omaa rimaasi ja määrittele uudelleen oma tavoitteesi opinnäytetyön suhteen: ”Haluan vain valmistua”. Arvosanalla harvoin on merkitystä tulevaisuutesi valintojen suhteen ellet ole pyrkimässä jatko-opiskelijaksi.
  2. Listaa kaikki opinnäytetyöhösi oleellisesti liittyvät tahot ja sovi uudesta lähestymistavasta heidän kanssaan: ”Let’s just do this!” Kyseessä on kuitenkin pohjimmiltaan vain opinnäyte sinun kyvystäsi soveltaa vuosien varrella oppimaasi ja dokumentoida tuotos tiettyjen dokumentointiohjeiden mukaan.
  3. Rajaa aihe ja sisältö tarvittaessa tarkemmaksi: ”Tämä on VAIN gradu”. Kyky rajata ja pysyä aiheessa on myös yksi hyvän opinnäytetyön arviointikriteeri!
  4. Pysy aktiivisessa yhteydessä ja hyvissä väleissä ohjaajasi kanssa samalla, kun pysyt jämäkkänä: ”Tämä on MINUN gradu”. Ohjaajallasi saattaa olla erilainen kunnianhimo sinun työtäsi kohtaan, mutta lopulta teillä on yhteinen tavoite: kuitata sinut ulos yliopistosta.
  5. Linnoittaudu ”gradukuplaan””just do it”! Keskity tekemiseen aina täysillä – muuna aikana älä lotkauta sille ajatustakaan. Kyseessä on hyvin rajallinen ajanjakso elämässäsi: se alkaa ja se loppuu. Ja mitä nopeammin se loppuu, sitä vähemmän aikaa se ahdistaa tai vie iloa muulta elämältä.
  6. Pyydä ja ota vastaan apua! Graduoppaista voi löytää kimmoketta kirjoitusprosessilleen, jos niitä on aikaa lukea. Lue ainakin tsemppikirjoitukset, miten saada gradu valmiiksi kuukaudessa. Muista myös hyödyntää kirjaston henkilökunnan ammattitaitoa lähteiden löytämisessä. Ja jos haluat kokeilla todellista pikakelausta opinnäytetyöprosessillesi, Vinkei’n vinkeillä ja palvelulla valmistut varmasti.

 

Anna lahjaksi valmistuminen!

Onko lähipiirissäsi joku, joka tuskailee jumahtaneiden opintojen tai lopputyön kanssa? Tai tarvitsetko itse konkreettista apua opiskelutavoitteesi saavuttamiseksi?

Nyt Sinulla on mahdollisuus antaa lahjaksi valmistuminen – joko jollekin läheisellesi tai vaikka itsellesi! Vinkei tarjoaa kevääksi 2017 ilmaisen ohjauslahjan yhdelle opiskelijalle missä päin Suomea tahansa!

Lahjan sisältö

  • Lahjan sisältämä ohjaus on tarkoitettu tietyn tarkkarajaisen opiskelutavoitteen saavuttamiseksi.
  • Lahja sisältää 1,5h ohjausta per jokainen täysi työviikko välillä 16.1.-26.5.17. poislukien vko 10. Yhteensä siis 21h ohjausta, jonka arvo on 1365€!
  • Ohjaus on yksilöllistä.
  • Ohjaus voi olla esim.
    1) opinnäytetyön prosessin ohjausta tai sisällön kommentointia (projektin palastelua, aikataulutusta ja seurantaa, menetelmäohjausta, rakenteen muokkausta, palautetta sisällöstä, oikolukua, englanninkielisten lähteiden läpikäymistä yhdessä jne.),
    2) paikalleen jämähtäneiden opintojen edistämistä ja loppuun saattamista (esteiden ja hidasteiden raivausta, projektin palastelua ja ohjausta, etenemisen seurantaa ja sparrausta),
    3) opiskelupaikan tavoittelua (oman urapolun ja potentiaalin tiedostamista ja kirkastamista, pääsykoeurakan palastelua ja ohjausta sekä lukusparrausta jne.) tai muuta vastaavaa yksilöllisen tilanteen pohjalta.

Tee näin

  1. Kirjoita mahdollisimman selkeä kuvaus opiskelutavoitteesta, joka tulisi saavuttaa kevään 2017 aikana. Tavoite voi olla esim. gradun tai muun opinnäytetyön valmiiksi saattaminen, paikalleen jämähtäneiden opintojen loppuun saattaminen, opiskelupaikan saavuttaminen tmv. Oleellista on, että se on jokin selkeä ja tarkkarajainen tavoite. Voit myös kuvata, mikä mahdollisesti on ollut tähän asti esteenä tai hidasteena tavoitteen saavuttamisessa.
  2. Lisää myös kuvaus lahjan saajasta ja miksi juuri hänen tulisi saada tämä lahja.
  3. Lähetä kuvaus yhteystietoineen alla olevalla lomakkeella viimeistään 18.12.16.

Lahjan ehdot

  1. Lahjan saajan tulee olla sitoutunut projektin läpiviemiseen!
  2. Lahjan saajan tulee pitää päiväkirjaa ohjauksen kulusta ja projektin etenemisestä esim. blogin muodossa (ei tarvitse olla julkinen).
  3. Lahjan saajan tulee olla uusi Vinkei’n asiakas.
  4. Ohjaus voi tapahtua etänä Skypellä/puhelimitse tai naamatusten (Oulun seutu).
  5. Käytännön ohjausajoista ja -menetelmistä sovitaan yhdessä lahjan saajan kanssa.

Kuka lahjan saa

Vinkei valitsee kaikista ehdotuksista lahjan saajaksi sellaisen opiskelijan, jonka tarina kolahtaa eniten! Lahjan saajalle (ja ehdottajalle) ilmoitetaan lahjasta perjantaina 23.12.16. Lahjan saajan tarina julkaistaan Vinkei’n Facebook-sivulla lyhyesti ja ilman tunnistettavia tietoja.

Lisäys 22.12.16: Ja kuka lahjan saa? Eräs opiskelija, jolla on unelma! Unelman toteutumiseksi ensin täytyy saada keskeytyneet opinnot saatettua kokonaan loppuun ja sitten avattava seuraava portti matkalla tuota unelmaa kohti. Hyvää joulua ja hyvää yhteistä ”ohjausmatkaa” meille!

Ehdota lahjan saajaa!

vinkei_wordcloud

Iso kivi

Kuulin sattumalta viereisen lounaspöydän ääressä käydyn keskustelun graduvaiheeseen liittyen. Joukko eri vaiheessa olevia opiskelijoita kävi läpi omia ja kanssaopiskelijoiden ajatuksia gradun teosta, ja puheeksi tuli useamman kerran termi graduahdistus. Eräs opiskelija esitti ajatuksen, että graduun liitetään puolin ja toisin suuria odotuksia – aivan turhaan. Kanssalounastajat olivat yhteneväistä mieltä.

Jari Sinkkonen on hyvin kuvannut sitä, mistä/miksi stressi syntyy. Ihminen stressaantuu, kun a) odotukset häntä kohtaan ovat ylipäänsä epärealistisia ja/tai b) kun omat voimavarat eivät riitä täyttämään itse tai ulkoapäin asetettuja tavoitteita ja vaatimuksia. Myös tietynlainen hallinnan tunne liittyy stressin kokemukseen: mitä enemmän tuntee, että itse voi vaikuttaa asioihin, sitä epätodennäköisemmin asiasta/tilanteesta stressaantuu.
Eipä siis ihme, että opinnäytetyö näyttäytyy jo etukäteen stressiahdistusmörkönä.

Stressiahdistusmörön karkoitukseen suosittelen seuraavia pohdintoja:

Kohtuulliset odotukset

Mitä odotan itse? Mitä muut odottavat? Miten nämä eroavat toisistaan ja mitä asialle kannattaa tehdä?

Loppujen lopuksi kyseessähän on ”vain” opinnäytetyö. Pääodotus ja -tavoite on saattaa opinnot päätökseen – sekä opiskelijan että oppilaitoksen näkökulmasta. Ja tärkein odotusten asettaja on kuitenkin minä itse.

Omat voimavarat

Mikä on kokonaistilanne elämässäni? Paljonko aikaa ja paukkuja minulla on laittaa? Mikä on olennaista?

Elämä on kokonaisuus, jossa opinnäytetyö on pikkupikku siivu. Opinnäytetyölle ei kannata antaa pikkusormea enempää ja sekin hallitusti ja rajatusti – muun elämän ympärillä tukemana.

Pallo hallussa

Älä hämäänny – mistään. Opinnäytetyön edetessä uusia vaatimuksia satelee, takavasemmalta kaartaa eteesi hidastustöyssyjä, ohjaaja tuntuu välinpitämättömältä, aihe lakkaa kiinnostamasta, flunssa iskee jne. Päätä jo alussa, että sinä olet tämän projektin päällikkö ja että viet sen maaliin – tuli mitä tuli.
Äläkä kainostele pyytää apua. Apua on olemassa ja sitä saa. Joskus pelkkä tieto siitä riittää vierittämään ison kiven ja taakan pois painamasta ja hidastamasta.

Houkutus, keskeytys, houkutus, keskeytys…

Idea tästä kirjoituksesta on hautunut mielessä jo jonkin aikaa, ja se syntyi työskenneltyäni erään asiakkaani kanssa. Hän otti yhteyttä, koska hänellä oli hankaluuksia opintojen loppuun saattamisessa ja gradun aloittamisessa. Kun aloin selvittää, mistä juurisyystä oli kyse, kävi ilmi, että hänellä ei ollut mitään vaikeuksia mm. tuottaa laadukasta tekstiä tai jäsentää asioita eikä häneltä puuttunut motivaatiota tai kiinnostusta aihetta kohtaan. Hänen suurin vaikeus oli asiaan ryhtyminen tai pikemminkin, asiassa pysyminen eli kaiken muun houkuttavan välttäminen, kun opiskeluhetki oli käsillä.

Tuntuuko tutulta?

Oman opiskeluaikani houkutukset olivat todella kivikautisia nykyaikaan verrattuna: kyllä kämppä kiilsi tenttiviikkojen aikaan! Nyt kun jokaisen taskussa kulkee täydellinen viihde- ja viestikeskus, houkutus keskeytyksille on melkein ylipääsemättömän suuri. Mutta jos oikeasti pitää saada jotain aikaan, keskeytykset on minimoitava.

Liikkeelle lähteminen vaatii aina enemmän energiaa kuin liikkeessä pysyminen. On voitettava lepokitka. Jos tekeminen koko ajan keskeytyy, joudut aloittamaan uudelleen ja uudelleen, ja tuhlaat sekä aikaasi että energiaasi.

Esimerkiksi: Alat lukea tenttiin. Menee hetki, ennen kuin orientoitumisvaihe aivoissasi on valmis ja lukeminen ”tuottavaa”. 1/2h:n päästä mieli alkaa vaeltaa: ”Vitsi, mä unohdin laittaa X:lle viestin siitäjasiitä-asiasta.” Otat heti puhelimen käteen ja alat naputella viestiä, ja samalla huomaat, että pari sähköpostiakin on tullut. Alat lukea niitä, ja FB-virtakin houkuttaa tarkistamaan, ettei vain mitään tärkeää ole mennyt ohi. 15min on kulunut huomaamatta. Havahdut, että ”ai niin, munhan piti lukea tenttiin”. Vaihdat puhelimen tenttimatskuun, mutta päässä pörrää kaikkea muuta. Taas pitää aloittaa uusi orientoituminen, johon menee hetki ennen kuin keskittyminen on sitä luokkaa, että lukemisesta jää jokin pysyvä jälki muistiin.

Vinkei’n vinkki, kun oikeasti pitää saada jotain aikaan:

Mitä teetkin, tee täysillä sitä. Keskity siihen, älä anna mielesi haikailla jotain toista asiaa. Ja kun tuntuu, että ei enää jaksa / kiinnosta / pysty keskittymään, lopeta ja siirry seuraavaan asiaan, jota jälleen teet täysillä unohtaen edellisen / muun tekemisen. Katse kiekossa!

Jotta esim. tenttiin lukemisesta tai gradun kirjoittamisesta syntyisi tavoiteltua tulosta, on pysyttävä liikkeellä. Työskentelyä voi verrata unen eri vaiheisiin, ja tuottavassa työskentelyssä tarvitaan ”syvätyöskentelyvaiheita”, jolloin fokus on kirkas, mieli ei pompi asiasta toiseen ja yhtäaikaisia keskeneräisiä tehtäviä on mahdollisimman vähän. Pomodoro-tekniikka jaksottaa tekemistä lyhyehköihin osiin, joiden avulla massiiviselta tuntuvaa urakkaa voi jakaa mielekkäämpiin palasiin ja siten helpottaa keskittymistä. Kannattaa kokeilla, minkä pituinen jakso on itselle se sopivin ja tuotteliain, jotta syvätyöskentelyä ehtii tapahtua. Ja tauoilla ei kannata langeta houkutuksiin vaan vasta koko työskentelyn päätteeksi – viihde- ja viestikeskus saa odottaa!

Kun aloin kirjoittaa tätä kirjoitusta, ruudulle pomppasi mainos uudesta tekstieditorin ominaisuudesta – aivan kuin maailmankaikkeus olisi tiennyt, mistä aion kirjoittaa:

”Enable distraction-free writing mode, and everything surrounding the editor will fade away when you start typing. Move your mouse out of the editor to reveal everything again.”

Teknisesti on mahdollista sulkea kaikki ulkoiset houkuttimet keskittymisen takaamiseksi, mutta kuinka se tehdään oman mielen osalta? Päättämällä ja pitäytymällä päätöksessä. Kun työskentelet, työskentele täysillä ja kun surffailet, surffaile täysillä – ei vähän kaikkea koko ajan. Katse kiekossa!

Opinnäytetyön ohjaaja – Superihminen?

Pian 3-vuotisen Vinkei-urani aikana olen tehnyt konkreettisia havaintoja siitä, miksi ja mihin minua tarvitaan. Miksi kukaan maksaisi siitä, että saa ohjausta opinnäytetyöhönsä tai opintoihin ylipäänsä – sitähän on kaikille saatavilla ilmaiseksi!

Kysyin kerran eräältä viisaalta ja kokeneelta psykologilta, mihin enää tarvitaan henkilökohtaista ohjausta ja neuvontaa – kaikkihan on netissä. Hän vastasi:

”Ihminen ei ole muuttunut mihinkään, vaikka ympärillä oleva maailma kaikkine tekniikkoineen on. Edelleen ihminen kaipaa ihmistä – ei konetta tai järjestelmää. Voimme etsiä netistä tietoa, mutta se ei koskaan korvaa ihmistä – kannustajana, innostajana, ongelmien ratkojana, ideoijana ja ajatusten selkiyttäjänä.”

Opinnäytetyön ohjaajan tehtävä on moniulotteinen. Ohjaaja on vankka asiantuntija, joka haastaa opiskelijaa kriittiseen ajatteluun ja älylliseen ponnisteluun aiheen tiimoilta. Toisaalta ohjaajan tuki, kannustus sekä ohjaava ja eteenpäin vievä palaute ovat olennaisen tärkeitä prosessin tarkoituksenmukaisen etenemisen kannalta. 

Omien havaintojeni mukaan ohjaajan tärkeitä ominaisuuksia ja tehtäviä ovat:

  • Palautteen antaminen (kannustava, rakentava, eteenpäin vievä),
  • Asiantuntijuuden ja ammattiosaamisen jakaminen (”mestari-kisälli-asetelma”),
  • Haasteiden ja ongelmien ratkominen yhdessä opiskelijan kanssa (hoksauttaminen, ideointi),
  • Avoin ja kunnioittava suhtautuminen (välitön vuorovaikutus, yksilöllisyys),
  • Säännöllinen ohjaus (yhteisesti sovittu aikataulu ja suunnitelma, sitoutuminen),
  • Kiinnostus opiskelijaa kohtaan (innostuksen ylläpitäminen, tuki).

Mielestäni kaikki ohjauksen parissa työskentelevät tekevät kutsumuksellista työtä, johon liittyy iso vastuu: työn keskeinen tavoite on auttaa ohjattavaa eteenpäin, olipa tilanne, asetelma tai aika mikä hyvänsä. Tällaisessa työssä ei voi (eikä saa) olla leipääntynyt – joka päivä joka ohjattava ansaitsee parasta antia, mitä ohjaajalla on annettavana. 

Usein (ja poikkeuksetta kaikkien asiakkaideni kohdalla) kuitenkin kuulen, että
  • ”Ei ohjaajalla ole aikaa”
  • ”En saanut mitään konkreettisia vinkkejä, että pääsisin eteenpäin”
  • ”Ei ohjaajaa kiinnosta”.
Opinnäytetyön ohjaajan ei tarvitse olla superihminen – riittää, että hän on ihminen ihmiselle, ohjaaja ohjattavalle. Yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa, että ohjattavalla on olo, että hän voi luottaa sekä ohjaajaansa että itseensä: ”kyllä tämä valmistuu, kyllä tämä onnistuu!”

IMG_4758.JPG

Rutiinin jäljillä

Työstressi, opiskelustressi, lomastressi, lomalta paluustressi…Stressiä on tarjolla stressin perään ja ajankohtaisin niistä lienee juuri nyt aloittamisen stressi. Miten saada jälleen olennaisesta kiinni – hyvin vietetyn (toivottavasti!) kesän jälkeen – koulunpenkillä ja työpaikalla?

Ihminen tarvitsee katkosta rutiininomaiseen suorittamiseen. Kehitystä, edistystä ja näiden myötä onnistumista ei synny ilman, että poikkeaa tavanomaiselta ja tutulta reitiltä. Työssä käyvät lepuuttavat rutinoituneita aivojaan vuosilomalla; opiskelijat taas lomailevat päätyöstään opiskelusta kesätöitä tehden. Sanotaan, että rutiinit tappavat luovuuden, ja nonstop-virtana näin varmasti on. Mutta kun lomailutauon jälkeen on jälleen aika keräillä konseptit kasaan ja palata arkeen, siinä auttaa nimenomaan rutiini(t)!

Aloittamista vastustava voima on suoraan verrannollinen siihen, kuinka työlääksi koki työn ennen lepuutustaukoa. Koululaiset ja opiskelijat kaipaavat jo pulpetin ääreen, jos siellä odottaa kiinnostavia oppiaineita, inspiroivia opettajia ja hyviä kavereita. Töitä paiskivia vetää takaisin töihin vastustamaton voima, jonka aikaansaa motivoiva, merkityksellinen ja omille resursseille oikein mitoitettu työ.

Toisaalta alkusysäykseen tarvitaan huomattavasti vähemmän ponnisteluita, jos kesän lepuutusjakso on ollut antoisa, riittävän tuntuinen ja se on vastannut koko vuoden kerääntyneitä toiveita ja odotuksia. 9-vuotias nokkela kummipoikani tokaisi, kun kysyin, onko mukavaa, kun koulu alkaa taas: ”Tarvitsen lomaa lomasta eli koulua!” Onnistunut loma siis!

Jos käyntiin pääseminen tuntuu hankalalta, kokeile, jos näillä lähtisi:

  • Aloita nyt! Kaikenlainen hyöriminen ja pyöriminen – epäoleellinen – kuluttaa energiaa monin verroin. Älä lykkää vaan lyki (eteenpäin)!
  • Tee jotain! Kukonaskelin, yksitellen, pikku hiljaa. Työ- ja opiskelupäivä kaipaa rakennetta ja rutiineja luovan toiminnan tueksi!
  • Poimi parhaat palat mieleen! Mitä hyvää oli lomassa, mitä hyvää ajassa ennen lomaa, mitä onnistumisia on odotettavissa? Filosofi Maija-Riitta Ollilan ajatuksin: keskity niihin asioihin, joihin voit vaikuttaa ja unohda ne, joihin yksinkertaisesti et voi vaikuttaa.

Ready, steady, GO!

Täydellinen

…on hyvän pahin vihollinen.

Tämän oivallisen ohjenuoran sain loppuvaiheessa omaa diplomityötäni. Opinnäytetyö on hyvä oppimisprosessi kaltaisilleni viimeiseen asti viilaajille. Viimeistään tuolloin kannattaa alkaa hyväksyä epätäydellistä ja keskeneräistä. Nimittäin nykytyöelämässä tämä taito pitää opetella pikaisesti ja ennemmin kuin myöhemmin.

Mikä sitten on kyllin hyvä ja riittävästi?

Opin eräässä laatujohtamiskoulutuksessa yhden hyvin oleellisen asian laadusta ja laadukkaasta työstä. Siihen asti olin luullut, että laadukas = virheetön eli täydellinen. Mutta koulutuksessa laatu määriteltiinkin tuotteen virheettömyyden sijaan asiakastyytyväisyyden näkökulmasta: mikä on se laatutaso, joka riittää, jotta asiakas on riittävän tyytyväinen. Neuvottiin, että esimerkiksi ei kannata kyhätä ja kehittää vuosikausia jotain härpäkettä täydelliseksi, koska a) tämä prosessi on aivan liian kallis, b) asiakas ei maksa yli-laadusta, c) härpäke valmistuttuaan voi olla jo auttamattomasti vanhentunut asiakkaan alkuperäisiin toiveisiin ja tarpeisiin nähden.

Siksipä kaikessa tekemisessä kannattaa miettiä aluksi:

  • ketä ja mitä varten tätä teen,
  • mitä kohtuullisia (= järkevässä mittakaavassa toteutettavissa olevia) odotuksia tähän kohdistuu,
  • mikä on olennaista,
  • mitä tästä saan vs. mitä tähän panostan.

Tämä kaikki pätee myös opinnäytetyöhön. Miksi sitä teet: valmistuaksesi, päästäksesi tutkijanuralle, työllistyäksesi toimeksiantajayritykseen? Mitä odotuksia siihen kohdistuu: työn valmistumisnopeus, arvosana, tieteellinen artikkeli työn tuloksena, mainetta ja kunniaa puolelle suvulle? Mikä siinä on olennaista: oman osaamisen syventäminen, oman osaamisen osoittaminen, tutkinnon loppuun saattaminen? Mitä siitä saan ja paljonko siihen panostan: olenko kohtuuttoman stressaantunut, joudunko painiskelemaan ongelmien kanssa yksin, onko työllä arvoa jälkikäteen, kuka saa työstä kunnian ja ”palkan”, työllistynkö tämän avulla?

Uskalla määritellä raamit sinun gradullesi, diplomityöllesi, opinnäytetyöllesi. Sillä sinä teet sen omilla tavoitteillasi, ja siksi se on kyllin hyvä.

Kasvun aika ja paikka

Ihana kevät – kamala kevät! Yhtäkkiä vuorokaudessa on lisää tehokkaita työtunteja ja aikaa vaikka mille – ei jaksa! Ihanaa miten valoisaa on iltamyöhään – vitsi kun kaikki pöly ja lika näkyy kevätauringossa niin selvästi!

Kevät on kaksijakoista aikaa ja ehkä eniten tunneskaalan ääripäitä herättävä vuodenaika. Huhtikuu on kuukausista julmin on kuuluisa runonpätkäkin. Kaikki on paljasta, lupaus uudesta ja kasvusta on kylvettynä maassa, mutta eteneminen on hidasta.

Aloitin oman diplomityöni aikanaan toukokuun alussa ja henkilökohtaisesti olen energisimmilläni juuri silloin. Valon määrän lisääntyessä herään henkiin ja sormia alkaa syyhyttää laittaa alulle pieniä ja suuria projekteja. Opinnäyteohjaajani aikanaan ihmetteli, kun en juonut ollenkaan kahvia. Hän totesi, että ”jos et nyt diplomityön aikana opi juomaan kahvia, et opi ollenkaan”. Energiaa ja buustia tarvittaisiin siis.

Vertaisin opinnäyteprosessia ihanaan kamalaan kevääseen. Alkuun pääseminen ja ideasta kiinni saaminen voi olla tuskallisen vaikeaa. Mitään ei näytä tapahtuvan, vaikka tekee kuinka. Yhtenä hetkenä paistaa häikäisevä aurinko, naamaa ja mieltä lämmittää, ja seuraavana hetkenä sataa taivaan täydeltä räntärättejä ja on viiltävän kylmä. Takatalvi ja takapakki!

Kevätvalolta mitään ei jää piiloon. Nyt ollaan elämän spottivalon keilassa. On siivottava ja puunattava, pestävä ja tuunattava, laihdutettava ja stailattava. Leikataan ja liimataan, etsitään ja erehdytään, tuskastutaan ja tympäännytään. Ihana kamala kevät. Ihana kamala gradu. On suoriuduttava, on jaksettava, on uskottava ja on luotettava.

Eikä luonto petä. ”Yhtenä yönä” – suotuisten olosuhteiden, riittävän ajan ja luontaisen sinnikkyyden saattelemana – alkaa kohina käydä ihan itsestään. Uutta versoa pukkaa, yhtäkkiä kaikkialla vihertää ja aletaan olla perillä. Kesä! Valmis! Eikä sitä pysäytä tai kaada enää mikään – ei edes juhannuksen alusviikon hallayö!

Kasvun ja gradun kypsyttelyn aika ja paikka on nyt! Opinnäyte valmistuu yhtä varmasti kuin kesä tulee tänäkin vuonna. Kahvilla tai ilman.

kuva 2

Sytyttäjä

Syttyy, ei syty, syttyy, ei syty…

Mikä sinut saa syttymään – ryhtymään, jatkamaan, ponnistelemaan, työskentelemään extra-energialatauksen voimin?

”Tätä minä juuri tarvitsen!” hihkaisi eräs väitöskirjaohjattavani kesken ohjaustapaamisemme. ”Että joku sytyttää ajatukseni!” hän jatkoi. Olimme pohtimassa ja terävöittämässä tutkimuksen tarkoitusta ja todellista ydintä. Ohjattavani oli itsekseen pohtinut ja pyöritellyt, käännellyt ja väännellyt, laajentanut ja rajannut, kyllästynyt ja välillä sotkeentunut ajatussolmuihin, kunnes minä ulkopuolisena vahingossa ja tietämättäni kysyin olennaisen jäljille johdattelevan kysymyksen. Kysymykseni löi kipinää kytevään tulipesään, ja väikkärinvääntäjä palasi uudelleen innostuneena sorvinsa ääreen.

Mikä saa idealampun syttymään – siinäpä oleellinen kysymys. Onko sytyke jotain, mikä tulee ulkoapäin vai syttyykö se sisälläsi? Onko se oikea olosuhde, liike, ääni (äänettömyys), kirja, suklaapala, toinen ihminen?

Olin peruskoulun jälkeen Yhdysvalloissa vaihto-oppilaana. Opiskelin siellä paikallisessa high schoolissa mm. psykologiaa, ja ns. päättökokeena/loppuesseenä piti tehdä kirjoitelma aiheesta What ticks you off. Vaikka olin aika hyvä englannissa, minulla ei ollut silloin hajuakaan, mitä tuo lause tarkoitti. Nyttemmin ymmärrän tuon puhekielen ilmaisun, ja olen antanut sille oman merkityksen: syttyminen ärsyyntymisen kautta. Ärsyyntymispiikin antama energialataus on ainutlaatuinen, jonka hyvin voi kääntää omaksi voitokseen: ”Näytän niille!!”. Ei parhaiden aikaansaannosten taustalla tarvitse olla tuntien mindfulness-harjoitusta ja harmonista flow-tilaa. Joskus kelpaa totaali ärsyyntyminen –something that really ticks you off – ja sitä seuraava sisukas toimeen tarttuminen.

Ohjaajan, opettajan ja valmentajan ehkä tärkeimpiä ominaisuuksia on juuri sytyttäjän rooli. Mutta me kaikki voimme olla tätä toisillemme työyhteisössä, koulussa, harrastuspiireissä ja kotona. Joskus (ja aika usein) olennainen ei ole ilmeistä vaan sen oivaltaminen vaatii herättelyä, ääneen ajattelua, kyseenalaistamista ja aikaa.

Etsi ja haali ympärillesi näitä sytyttäjiä ja sytykkeitä, jotta tekemisessä säilyy palo!

Pakko!

Pakko on kautta aikain ollut huono motivaattori. Käskepä uhmaikäistä tai murrosikäistä tekemään jotakin ja reaktiona on 180 asteen käännös vastakkaiseen suuntaan. Nämä kriittiset ja välttämättömätkasvuvaiheet jo ohittaneilla reaktio ei (toivottavasti) ole enää yhtä kulmikas, mutta sama antienergia seuraa pakkoa. ”En tee!”, ”En jaksa!, ”Myöhemmin!”, ”Pidä tunkkisi!”. Jos opinnäytetyö koetaan pelkäksi pakolliseksi osaksi tutkintoa – vailla konkreettisempaa ja pidemmälle kantavaa merkitystä – oikeanlaisen energian ja tekemisen meiningin löytyminen voi olla haastavaa.

Synonyymisanakirjan mukaan pakko on ehdoton velvoitus tai vaatimus. Kuulostaa vaativalle ja käskevälle! ”Mutsi sanoo, että on pakko valmistua.”, ”En ole mitään, jos en valmistu!”. Pakko tulee ”ulkoa päin” – saneltuna, ilman yhteistä sopimusta tai neuvottelua. Tunnelma lässähtää, ja motivaation rakentaminen alkaa ensin ärsyyntymisenergian purkamisella. Ei kovin energiatehokasta!

Toisaalta yksi synonyymi pakolle on välttämättömyys. Itselleni tämä on moniulotteisempi ja sisältää positiivisemman latauksen. ”Haluan valmistua, koska se on välttämätöntä työpaikan saamisen kannalta.”, ”On välttämätöntä, että teen lopputyön valmiiksi, koska sitten saan palkankorotuksen.”. Välttämättömyys sisältää oivalluksen: kun teen jotain (minulta edellytetään jotain), se johtaa johonkin (positiiviseen, joka toimii palkkana tehdystä työstä). Liikkeelle lähteminen on helpompaa, koska on jo löytänyt motiivin lähteä liikkeelle!

On pakossa jotain hyvääkin – ja se liittyy ajalliseen suoriutumiseen. Rolf Dobelli kirjoittaa Viisaan toiminnan taidoista, ja selittää, miksi tarvitsemme ajallista pakkoa (= deadline) lähteäksemme liikkeelle: ”Vitkastelemme tärkeiden asioiden aloittamisessa, koska panoksen ja tuotoksen välillä on ajallinen kuilu. Kuilun ylittäminen vaatii paljon henkistä voimavaraa.”. Nyt olisi siis pakko olla vielä paljon henkistä kanttiakin! Itse en ole koskaan ollut huippu-urheilijan mielellä varustettu, henkisesti monikantikas. Sen sijaan olen yksinkertaisesti kääntänyt pakolliset deadlinet tavoitteiksi ja osatavoitteiksi matkalla kohti maalia ja henkilökohtaista ”ykköspallia”. Asetan itselleni ajallisen tavoitteen ja lähden järjestelmällisesti etenemään – välillä kukon askelin, välillä tiikerin loikin. Rolf Dobellilla on tähänkin oivallinen selitys:

”Vitkastelun voi lopettaa apukeinoilla, jotka estävät kaikki sijaistoiminnot. Tärkeimpiä apukeinoja ovat määräajat. Itse asetetut määräajat toimivat kuitenkin vain jos tehtävä jaetaan selkeisiin osatehtäviin, joilla kullakin on oma määräaikansa.” (Lähde: Helsingin Sanomat)

Elämässä on joko paljon pakkoja tai sitten välttämättömyyksiä. On kuluttavampaa joka kerta käydä ärsyyntymiskierroksen kautta ennen toimeen tarttumista kuin sytyttää sisäinen kunnianhimo oivaltamalla, miksi kyseinen asia on tarpeen tehdä. Toivon, että mahdollisimman moni opinnäytetyö olisi pakkopullan sijaan herkullinen, vastaleivottu korvapuusti – väistämätön nautinto ensimmäisestä palasesta lähtien!