Parasta aikaa

Onneksi Suomessa on vuodenajat!” totesi eräs ystäväni. ”Eihän muuten saisi mitään tehtyä, jos koko ajan olisi kesä.

Täällä meillä Suomessa, pohjolan perukoilla työnteko rytmittyy lukuvuosirytmiin muillakin kuin opiskelijoilla ja opettajilla – luontainen vuodenaikarytmi pitää tästä huolen. Syksy ja talvi ovat sisäänpäin kääntymisen ja puurtamisen aikaa – valoa ei riitä ulkona ja sää on vähemmän houkutteleva. On helppo ”jumiutua” sisälle pakertamaan erilaisten projektien pariin. Nyt tehdään niitä näkyviä tuloksia!

Kevät taas saa uudenlaista ja erilaista vipinää aikaan. Talven aikana autioituneille parvekkeille ja patioille alkaa ilmestyä aurinkoa kohti suunnattuja naamoja. Lumien sulaessa yksi jos toinenkin kuopsuttelee pihalla ja alkaa herätellä henkiin uuden kasvun versoja. Houkutus siirtyä tiukasta suorittamisesta haahuilu-moodiin kasvaa suoraan verrannollisesti valon ja lämmön lisääntyessä. Mielessä kaartelee jo ajatus ”virallisesta luvasta” heittää velvollisuudet huitsin kuikkaan – kesä ja l-o-m-a!

Ja kun kesä viimein saapuu – viimeistään kouluissa raikuvan Suvi-virren myötä – koko Suomi leppoistuu. Jos lukuvuosi kuluu napakasti ja rutiininomaisesti kahdeksasta neljään, maanantaista perjantaihin suorittamalla, kesällä aika kulkee epäorjallisempaan tahtiin. Monin paikoin tuntuu, että tahti hiipuu ja työ aivan kuin keskeytyy – painetaan pause päälle ja palataan asiaan kolmen kuukauden kuluttua. Mutta tässä se kesän hienous piileekin: ei tarvitse painaa täysillä! Aikaa on vaikka mihin, kun päivä vain jatkuu ja jatkuu ja virtaa riittää.

Opiskelijalle kesälomailu tarkoittaa pääsääntöisesti lomailua opiskelusta mutta työtä tehden. Kesätyö on kuitenkin ehkä kiitollisin työn muoto:

  1. Siitä saa arvokasta työkokemusta ja palkkaa.
  2. Kesätyöntekijä pelastaa lukuisten toimintojen ja palveluiden jatkumisen kesälomakauden aikana.
  3. Kesätyö on määrämittainen ja siksi huolettomampi, kun ei ole jatkuvaa suorituspainetta ja tulostavoitetta.

Kesällä kaikki on rennompaa. Kun kaikki ylimääräinen on riisuttu päältä ja ympäriltä pois, olo kevenee ja ajattelu kirkastuu ja uudistuu. Kesä onkin mitä parhainta aikaa edistää myös opinnäytetyötä, sillä nyt on aikaa ajatella! Kesä edistää opinnäytetyön ajattelua vaativaa vaihetta kuin itsestään: laiturilla, riippumatossa tai rannalla makoillessa, hermon levätessä luovuus herää henkiin. Laineen liplattaessa ja auringon lämmittäessä on hyvä hahmotella opinnäytetyön aihetta, suunnitella käytettäviä menetelmiä sekä rapsutella esiin omaa sisäistä inspiraatiota ja motivaatiota – luoda ja vankistaa koko työn perustaa. Kesä on myös aivan parasta aikaa saattaa loppuun kaikkea pientä, talvella keskeneräiseksi ja Suurten Projektien jalkoihin jäänyttä, näpertelyä ja sipertelyä.

Ja kuka ties, kun kaunis kesäpäivä kääntyy iltaan ja läppärin näyttöä ei heijasta himmeäksi enää päivän kirkkain aurinko, ajattelun tuotoksia saattaa alkaa itsepintaisesti pyrkiä paperille – vaivatta. Lause tai pari, kappale tai kaksi – fiiliksen mukaan. Pakko on poissa, koska aikaa on, virtaa on ja kesä ei kiirettä tunne!