Anna lahjaksi valmistuminen!

Onko lähipiirissäsi joku, joka tuskailee jumahtaneiden opintojen tai lopputyön kanssa? Tai tarvitsetko itse konkreettista apua opiskelutavoitteesi saavuttamiseksi?

Nyt Sinulla on mahdollisuus antaa lahjaksi valmistuminen – joko jollekin läheisellesi tai vaikka itsellesi! Vinkei tarjoaa kevääksi 2017 ilmaisen ohjauslahjan yhdelle opiskelijalle missä päin Suomea tahansa!

Lahjan sisältö

  • Lahjan sisältämä ohjaus on tarkoitettu tietyn tarkkarajaisen opiskelutavoitteen saavuttamiseksi.
  • Lahja sisältää 1,5h ohjausta per jokainen täysi työviikko välillä 16.1.-26.5.17. poislukien vko 10. Yhteensä siis 21h ohjausta, jonka arvo on 1365€!
  • Ohjaus on yksilöllistä.
  • Ohjaus voi olla esim.
    1) opinnäytetyön prosessin ohjausta tai sisällön kommentointia (projektin palastelua, aikataulutusta ja seurantaa, menetelmäohjausta, rakenteen muokkausta, palautetta sisällöstä, oikolukua, englanninkielisten lähteiden läpikäymistä yhdessä jne.),
    2) paikalleen jämähtäneiden opintojen edistämistä ja loppuun saattamista (esteiden ja hidasteiden raivausta, projektin palastelua ja ohjausta, etenemisen seurantaa ja sparrausta),
    3) opiskelupaikan tavoittelua (oman urapolun ja potentiaalin tiedostamista ja kirkastamista, pääsykoeurakan palastelua ja ohjausta sekä lukusparrausta jne.) tai muuta vastaavaa yksilöllisen tilanteen pohjalta.

Tee näin

  1. Kirjoita mahdollisimman selkeä kuvaus opiskelutavoitteesta, joka tulisi saavuttaa kevään 2017 aikana. Tavoite voi olla esim. gradun tai muun opinnäytetyön valmiiksi saattaminen, paikalleen jämähtäneiden opintojen loppuun saattaminen, opiskelupaikan saavuttaminen tmv. Oleellista on, että se on jokin selkeä ja tarkkarajainen tavoite. Voit myös kuvata, mikä mahdollisesti on ollut tähän asti esteenä tai hidasteena tavoitteen saavuttamisessa.
  2. Lisää myös kuvaus lahjan saajasta ja miksi juuri hänen tulisi saada tämä lahja.
  3. Lähetä kuvaus yhteystietoineen alla olevalla lomakkeella viimeistään 18.12.16.

Lahjan ehdot

  1. Lahjan saajan tulee olla sitoutunut projektin läpiviemiseen!
  2. Lahjan saajan tulee pitää päiväkirjaa ohjauksen kulusta ja projektin etenemisestä esim. blogin muodossa (ei tarvitse olla julkinen).
  3. Lahjan saajan tulee olla uusi Vinkei’n asiakas.
  4. Ohjaus voi tapahtua etänä Skypellä/puhelimitse tai naamatusten (Oulun seutu).
  5. Käytännön ohjausajoista ja -menetelmistä sovitaan yhdessä lahjan saajan kanssa.

Kuka lahjan saa

Vinkei valitsee kaikista ehdotuksista lahjan saajaksi sellaisen opiskelijan, jonka tarina kolahtaa eniten! Lahjan saajalle (ja ehdottajalle) ilmoitetaan lahjasta perjantaina 23.12.16. Lahjan saajan tarina julkaistaan Vinkei’n Facebook-sivulla lyhyesti ja ilman tunnistettavia tietoja.

Lisäys 22.12.16: Ja kuka lahjan saa? Eräs opiskelija, jolla on unelma! Unelman toteutumiseksi ensin täytyy saada keskeytyneet opinnot saatettua kokonaan loppuun ja sitten avattava seuraava portti matkalla tuota unelmaa kohti. Hyvää joulua ja hyvää yhteistä ”ohjausmatkaa” meille!

Ehdota lahjan saajaa!

vinkei_wordcloud

Kun elämä tekee intervention

Mitä tapahtuu, kun elämä ei menekään omien suunnitelmien mukaan, vaan kuvaan astuu yhtäkkiä täysin yllättävä aika-, resurssi- ja voimavarasyöppö – kun elämä tekee intervention?

Jouduin henkilökohtaisesti kohtaamaan asian vuosi sitten, kun minulle hyvin läheinen ja tärkeä ihminen yllättäen sai kuulla sairastavansa vakavaa ja parantumatonta sairautta, jonka ennuste oli hyvin epävarma. Olin juuri aloittanut pitkään haaveilemani opinnot ja raivannut muun elämäni niin, että voisin täysipainoisesti panostaa opiskeluun tietyn aikataulun ja tavoitteiden mukaisesti. Ja bum! Yksi puhelinsoitto ja elämä oli tehnyt intervention suunnitelmiini, tavoitteisiini ja haaveisiini pyyhkäisten samalla kaiken ilon ja innon mennessään.

Jos itse sairastuu, voi saada sairaslomaa töistä tai anoa lykkäystä opintovelvoitteisiin. Mutta kun läheinen sairastuu, tilanne on hankalampi: konkreettista ymmärrystä velvoitteiden kohtuullistamiselle voi olla hankalampaa saada inhimillisin perustein.

Käytännön todellisuus on kuitenkin se, että kun läheinen sairastuu vakavasti, sairaus tarraa kiinni myös koko perheeseen ja lähipiiriin. Koko arjen järjestys, ajankäyttö ja resurssit joutuvat täysin uudenlaiseen myllerrykseen. Elämä täyttyy lukuisista järjesteltävistä asioista, odottamisesta, loputtomasta epävarmuudesta, vastoinkäymisistä, tunnemyllerryksistä, uuden tilanteen hyväksymisen opettelusta, kovasta stressistä. Ja silti pitäisi jaksaa ja riittää joka suuntaan.

Oma ”selviytysmistarinani”- opiskelun, yrittäjyyden, perheen ja läheisen sairastumisen  yhteensovittaminen – alkoi luoda perustaansa näille neljälle toimintaperiaatteelle:

  1. Tee täysillä aina sitä, mitä kulloinkin olet tekemässä – keskity tiiviisti vain siihen. Ajattele mielessäsi huippu-urheilijaa, joka keskittyy  kauden pääkoitokseen. Hänellä on kyky fokusoida omat voimavarat ja osaaminen yhteen suoritukseen kerrallaan samalla minimoiden energian kuluminen turhiin asioihin. Kun opiskelet tai työskentelet, tee se hetki tehokkaasti miettimättä muuta. Kun puolestaan olet auttamassa läheistäsi, älä mieti mitään muuta. Aikaa ja energiaa säästyy, tulet paljon tehokkaammaksi ja kuormitut vähemmän – trust me.
  2. Elä hetkessä minitavoittein ja -askelin edeten. Kuorma kasautuu liian raskaaksi, jos alkaa ajatella: ”Kuinka minä tästä kaikesta selviän, selviääkö läheiseni?” Nyt jos koskaan kannattaa tehdä päiväkohtaisia to-do-listoja ja tehokäyttää kalenteria, koska muisti on täysin ylikuormittunut. Palastele kaikki kokonaisuudet minitehtäviksi, joita napsit yksitellen pois listalta. Aikaansaaminen ja erityisesti sen näkyväksi tekeminen antaa energiaa – trust me.
  3. Järjestele elämäsi tärkeysjärjestykseen ja oikeisiin mittasuhteisiin. Gradu on vain gradu, projekti on vain projekti, tentti on vain tentti, työ on vain työtä – mutta ihminen ei ole vain ihminen. Aika kulkee yhteen suuntaan, ja tiimalasi on nyt käännetty. Mutta on mahdollista selvitä vaikeista ja työläistä opiskelu- ja työtehtävistä kaiken keskellä, jos tilapäisesti alentaa rimaa, pyytää lisää aikaa, tehostaa työskentelyään ja karsii kaiken ylimääräisen (= tässä tilanteessa turhan) – trust me.
  4. Löydä oma ”pakopaikkasi”. Tanssitunti, juoksulenkki, elokuva, kitaransoitto, puutarhanhoito – mikä on sinun oma pieni hetkesi, paikkasi, tilasi, jossa kaikki menee hetkeksi pois? Lentokoneessakin kehotetaan ensin laittamaan happinaamari itselle ja vasta sitten toiselle, koska jos olet itse kanveesissa, sinusta ei ole hyötyä muillekaan. Tämän ymmärtäminen on täysin välttämätöntä tai muuten kuuluu ”poks” ennemmin tai myöhemmin – trust me.

”Elämä on sitä, mitä meille tapahtuu sillä aikaa, kun suunnittelemme kaikkea ihan muuta.”

Näin viisaasti on joku joskus sanonut. Opin, että samalla tavalla kuin pankkitilillä kannattaisi olla säästössä rahaa yllättävää jääkaapin, pesukoneen tai auton hajoamista varten, kalenterissa olisi aina hyvä olla vähän ”löysää” mahdollisia elämän interventioita varten. Elämä ei todennäköisesti jatkossakaan tule menemään juuri siten millaiseksi minä sen olen suunnitellut.

Tänään, valtakunnallisena Roosa nauha -päivänä, pysäytän hetkeksi suunnittelun ja suorittamisen, ja kuuntelen ja katselen, kuinka elämä tapahtuu minulle juuri nyt. Elämä on tänään, tässä, nyt – ja minä saan olla siinä. Hieno saavutus!

20131004_143554

 

Citius, altius, fortius

Nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin – ja halvemmalla.

Tällä teemalla on tänä syksynä käyty yleistä keskustelua (yliopisto-)opiskeluun liittyen. Opiskelijat pitäisi saada valmistumaan nopeammin (valtion tavoite työurien pidentämiseksi), valmistuvan aineksen pitäisi olla paremmin työelämän tarpeita vastaavaa (yritysten tavoite vastavalmistuneen tuottavuudesta)  ja heidän tulisi pärjätä mahdollisimman pitkälle itsekseen (yhteiskunnan tavoite pienentää sosiaali- ja terveysmenoja ja yliopistojen tavoite optimoida opintojen ohjaukseen kuluvia resursseja). Lisäksi koulutusta pitäisi voida tuottaa halvemmalla, koska julkiset rahat ovat loppu eikä lisää ole ihan äkkiä luvassa.

Halvalla vaan kun ei edelleenkään automaattisesti saa hyvää ja nopein ei välttämättä olekaan tuotteliain saati paras. Mikä tässä keskustelussa oikein on villakoiran ydin?

Olympialaisten motto on nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin. Tämä kuvastanee pyrkimystä eteenpäin, parempiin suorituksiin. Olympia-aatteen mukaisesti kuitenkin kaikki kilpailullisuuden ja paremmuuden tavoittelu toteutetaan ihmisten välistä harmoniaa ja yleistä rauhanpyrkimystä kunnioittaen. No, aidoin olympia-aatekin lienee jäänyt nykyaikaisen kilpavarustelun ja rahallisen tuoton tavoittelun jalkoihin. Näin on pikavauhtia käymässä myös koulutuksellemme, jonka perimmäisen pyrkimyksen luulisi olevan tuottaa omaan alaansa perehtyneitä, työelämätarpeita myötäileviä ja kulloistakin kehitystä ennakoivia, tyytyväisiä ja hyvinvoivia nuoria aikuisia.

Mutta raha. Se on pelin nimi. Tarkastellaanpa mitä sillä (ja sen maksimoinnilla) saa.

  • Yliopistot saavat rahaa tutkintoon valmistuneista opiskelijoista. Tältä pohjalta jokainen opiskelija, joka ei valmistu yleisen tavoiteaikataulun mukaisesti, sekä maksaa lisää että on rahan menetys yliopistolle, kunnes valmistuu. Lisäksi jokainen alaa kesken opintoja vaihtava on pelkkä rahan menetys tältä opiskeluajalta.
    => Oletus: Jos ”valmistumattomuus” ja alan vaihto sanktioidaan erilaisin rajoituksin ja etuusmenetyksin, opiskelijat valmistuvat nopeammin ja saavutetaan huomattavaa säästöä.
  • Kun opiskelijat valmistuvat rivakkaan tahtiin, saadaan työmarkkinoille lisää työvoimaa.
    => Oletus: Siitä on pian kuulemma todella pulaa. Nopeus ja tehokkuus – näillä ei ole sivuvaikutuksia.
  • Luennot sitovat resursseja ja aiheuttavat kustannuksia. Myös monipuolinen kurssitarjonta on kallista.
    => Oletus: Kun järjestetään luentoja isommille joukoille kerralla ja järjestetään mahdollisimman paljon verkko- ja etäopiskelumahdollisuuksia, tavoitetaan kerralla enemmän kuulijoita eikä fyysisiä luentoja tarvitse järjestää niin montaa/usein.

Näillä keinoin raha voittaa. Mutta yleensä pelissä kuin pelissä aina, kun joku voittaa, toinen häviää. Tarkastellaanpa mahdollisia menetyksiä.

  • Rahan ollessa toiminnan ohjauksen motiivina menetetään paljon – kaikissa toimintaympäristöissä. Moni puhuu yliopiston nollatutkimuksesta (lähinnä pro gradu -tutkielmiin ja orastaviin väitöstutkimuksiin liittyen), putkiopiskelijoista (laput silmillä suoritetaan tutkintoa) ja kilpailuilmapiiristä (rahan maksimointi ja flow/luovuus harvoin mahtuvat samoihin piireihin).
  • Nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin – jaksaa, jaksaa! Oliko opiskelun tarkoitus olla kivaakin?
  • ”Massasyöttö” toimii tietyllä tasolla, mutta mitä sisäistetympiä oppimistuloksia odotetaan, se edellyttää vuorovaikutteista opettamista, yksilöllistä ohjausta ja ennen kaikkea aikaa prosessoida ja antaa prosessoitua. Karsimalla kurssitarjontaa pakotetaan opiskelijat valitsemaan välttämättömyys oleellisen sijaan.

Opiskelu ja opetus säästön ja optimoinnin kohteena rahan näkövinkkelistä on vaarallista. Keskustelun ytimessä pitäisi olla ennemminkin hidasteiden ja suoranaisten esteiden purkaminen opiskelun tieltä nopeusvimman sijaan. Uskaltaisin ehdottaa yliopistoihin ensihätään toiminnan ohjausfilosofioiksi ketterämpiä menetelmiä, pakonomaisesta arvovallan puolustamisesta luopumista, yliopisto-ovien avaamista aidon yhteistyön merkeissä ja kohtuullisuusperiaatetta täydellisen tieteellisyyden pyrkimykseen.

Maailma on muuttunut. Nykyiset opiskelijat eivät enää motivoidu adrenaliinista juostessaan keppiä pakoon, ja yritykset eivät enää pärjää kyhäillen vuosikausia salassa jotain kaiken kattavaa härpäkettä. Onneksi.