Gradu valmiiksi nopeasti – ”just do it”

Opinnäytetyölle (pro gradu, diplomityö, AMK:n opinnäytetyö) on asetettu tietyt oppimistavoitteet ja opintopistevaatimukset ja sitä kautta työn edellyttämä ohjeellinen työmäärä. Käytännössä opinnäytetyöprosessi on kuitenkin yksilöllinen – ”one size does not fit all”. Ainakin nämä seikat määrittelevät sitä, kuinka kauan opinnäytetyön valmistuminen vie:

  • oma arvosanatavoite
  • toimeksiantajan tavoite (kenelle työn teet)
  • valitut menetelmät
  • ohjausresurssit
  • oma kokonaiselämäntilanne.

Joskus opinnäytetyöprosessi kaipaa pikakelausta eteenpäin: olet ehkä aloittamassa työssä, joka edellyttää valmista tutkintoa, tai opinto-oikeutesi on päättymässä. Silloin kannattaa keskittyä oleelliseen: ”katse kiekkoon”! Karsi opinnäytetyösi ja itsesi ympäriltä kaikki turha höttö ja ryhdy toimeen:

  1. Madalla omaa rimaasi ja määrittele uudelleen oma tavoitteesi opinnäytetyön suhteen: ”Haluan vain valmistua”. Arvosanalla harvoin on merkitystä tulevaisuutesi valintojen suhteen ellet ole pyrkimässä jatko-opiskelijaksi.
  2. Listaa kaikki opinnäytetyöhösi oleellisesti liittyvät tahot ja sovi uudesta lähestymistavasta heidän kanssaan: ”Let’s just do this!” Kyseessä on kuitenkin pohjimmiltaan vain opinnäyte sinun kyvystäsi soveltaa vuosien varrella oppimaasi ja dokumentoida tuotos tiettyjen dokumentointiohjeiden mukaan.
  3. Rajaa aihe ja sisältö tarvittaessa tarkemmaksi: ”Tämä on VAIN gradu”. Kyky rajata ja pysyä aiheessa on myös yksi hyvän opinnäytetyön arviointikriteeri!
  4. Pysy aktiivisessa yhteydessä ja hyvissä väleissä ohjaajasi kanssa samalla, kun pysyt jämäkkänä: ”Tämä on MINUN gradu”. Ohjaajallasi saattaa olla erilainen kunnianhimo sinun työtäsi kohtaan, mutta lopulta teillä on yhteinen tavoite: kuitata sinut ulos yliopistosta.
  5. Linnoittaudu ”gradukuplaan””just do it”! Keskity tekemiseen aina täysillä – muuna aikana älä lotkauta sille ajatustakaan. Kyseessä on hyvin rajallinen ajanjakso elämässäsi: se alkaa ja se loppuu. Ja mitä nopeammin se loppuu, sitä vähemmän aikaa se ahdistaa tai vie iloa muulta elämältä.
  6. Pyydä ja ota vastaan apua! Graduoppaista voi löytää kimmoketta kirjoitusprosessilleen, jos niitä on aikaa lukea. Lue ainakin tsemppikirjoitukset, miten saada gradu valmiiksi kuukaudessa. Muista myös hyödyntää kirjaston henkilökunnan ammattitaitoa lähteiden löytämisessä. Ja jos haluat kokeilla todellista pikakelausta opinnäytetyöprosessillesi, Vinkei’n vinkeillä ja palvelulla valmistut varmasti.

 

Kun elämä tekee intervention

Mitä tapahtuu, kun elämä ei menekään omien suunnitelmien mukaan, vaan kuvaan astuu yhtäkkiä täysin yllättävä aika-, resurssi- ja voimavarasyöppö – kun elämä tekee intervention?

Jouduin henkilökohtaisesti kohtaamaan asian vuosi sitten, kun minulle hyvin läheinen ja tärkeä ihminen yllättäen sai kuulla sairastavansa vakavaa ja parantumatonta sairautta, jonka ennuste oli hyvin epävarma. Olin juuri aloittanut pitkään haaveilemani opinnot ja raivannut muun elämäni niin, että voisin täysipainoisesti panostaa opiskeluun tietyn aikataulun ja tavoitteiden mukaisesti. Ja bum! Yksi puhelinsoitto ja elämä oli tehnyt intervention suunnitelmiini, tavoitteisiini ja haaveisiini pyyhkäisten samalla kaiken ilon ja innon mennessään.

Jos itse sairastuu, voi saada sairaslomaa töistä tai anoa lykkäystä opintovelvoitteisiin. Mutta kun läheinen sairastuu, tilanne on hankalampi: konkreettista ymmärrystä velvoitteiden kohtuullistamiselle voi olla hankalampaa saada inhimillisin perustein.

Käytännön todellisuus on kuitenkin se, että kun läheinen sairastuu vakavasti, sairaus tarraa kiinni myös koko perheeseen ja lähipiiriin. Koko arjen järjestys, ajankäyttö ja resurssit joutuvat täysin uudenlaiseen myllerrykseen. Elämä täyttyy lukuisista järjesteltävistä asioista, odottamisesta, loputtomasta epävarmuudesta, vastoinkäymisistä, tunnemyllerryksistä, uuden tilanteen hyväksymisen opettelusta, kovasta stressistä. Ja silti pitäisi jaksaa ja riittää joka suuntaan.

Oma ”selviytysmistarinani”- opiskelun, yrittäjyyden, perheen ja läheisen sairastumisen  yhteensovittaminen – alkoi luoda perustaansa näille neljälle toimintaperiaatteelle:

  1. Tee täysillä aina sitä, mitä kulloinkin olet tekemässä – keskity tiiviisti vain siihen. Ajattele mielessäsi huippu-urheilijaa, joka keskittyy  kauden pääkoitokseen. Hänellä on kyky fokusoida omat voimavarat ja osaaminen yhteen suoritukseen kerrallaan samalla minimoiden energian kuluminen turhiin asioihin. Kun opiskelet tai työskentelet, tee se hetki tehokkaasti miettimättä muuta. Kun puolestaan olet auttamassa läheistäsi, älä mieti mitään muuta. Aikaa ja energiaa säästyy, tulet paljon tehokkaammaksi ja kuormitut vähemmän – trust me.
  2. Elä hetkessä minitavoittein ja -askelin edeten. Kuorma kasautuu liian raskaaksi, jos alkaa ajatella: ”Kuinka minä tästä kaikesta selviän, selviääkö läheiseni?” Nyt jos koskaan kannattaa tehdä päiväkohtaisia to-do-listoja ja tehokäyttää kalenteria, koska muisti on täysin ylikuormittunut. Palastele kaikki kokonaisuudet minitehtäviksi, joita napsit yksitellen pois listalta. Aikaansaaminen ja erityisesti sen näkyväksi tekeminen antaa energiaa – trust me.
  3. Järjestele elämäsi tärkeysjärjestykseen ja oikeisiin mittasuhteisiin. Gradu on vain gradu, projekti on vain projekti, tentti on vain tentti, työ on vain työtä – mutta ihminen ei ole vain ihminen. Aika kulkee yhteen suuntaan, ja tiimalasi on nyt käännetty. Mutta on mahdollista selvitä vaikeista ja työläistä opiskelu- ja työtehtävistä kaiken keskellä, jos tilapäisesti alentaa rimaa, pyytää lisää aikaa, tehostaa työskentelyään ja karsii kaiken ylimääräisen (= tässä tilanteessa turhan) – trust me.
  4. Löydä oma ”pakopaikkasi”. Tanssitunti, juoksulenkki, elokuva, kitaransoitto, puutarhanhoito – mikä on sinun oma pieni hetkesi, paikkasi, tilasi, jossa kaikki menee hetkeksi pois? Lentokoneessakin kehotetaan ensin laittamaan happinaamari itselle ja vasta sitten toiselle, koska jos olet itse kanveesissa, sinusta ei ole hyötyä muillekaan. Tämän ymmärtäminen on täysin välttämätöntä tai muuten kuuluu ”poks” ennemmin tai myöhemmin – trust me.

”Elämä on sitä, mitä meille tapahtuu sillä aikaa, kun suunnittelemme kaikkea ihan muuta.”

Näin viisaasti on joku joskus sanonut. Opin, että samalla tavalla kuin pankkitilillä kannattaisi olla säästössä rahaa yllättävää jääkaapin, pesukoneen tai auton hajoamista varten, kalenterissa olisi aina hyvä olla vähän ”löysää” mahdollisia elämän interventioita varten. Elämä ei todennäköisesti jatkossakaan tule menemään juuri siten millaiseksi minä sen olen suunnitellut.

Tänään, valtakunnallisena Roosa nauha -päivänä, pysäytän hetkeksi suunnittelun ja suorittamisen, ja kuuntelen ja katselen, kuinka elämä tapahtuu minulle juuri nyt. Elämä on tänään, tässä, nyt – ja minä saan olla siinä. Hieno saavutus!

20131004_143554

 

Täydellinen

…on hyvän pahin vihollinen.

Tämän oivallisen ohjenuoran sain loppuvaiheessa omaa diplomityötäni. Opinnäytetyö on hyvä oppimisprosessi kaltaisilleni viimeiseen asti viilaajille. Viimeistään tuolloin kannattaa alkaa hyväksyä epätäydellistä ja keskeneräistä. Nimittäin nykytyöelämässä tämä taito pitää opetella pikaisesti ja ennemmin kuin myöhemmin.

Mikä sitten on kyllin hyvä ja riittävästi?

Opin eräässä laatujohtamiskoulutuksessa yhden hyvin oleellisen asian laadusta ja laadukkaasta työstä. Siihen asti olin luullut, että laadukas = virheetön eli täydellinen. Mutta koulutuksessa laatu määriteltiinkin tuotteen virheettömyyden sijaan asiakastyytyväisyyden näkökulmasta: mikä on se laatutaso, joka riittää, jotta asiakas on riittävän tyytyväinen. Neuvottiin, että esimerkiksi ei kannata kyhätä ja kehittää vuosikausia jotain härpäkettä täydelliseksi, koska a) tämä prosessi on aivan liian kallis, b) asiakas ei maksa yli-laadusta, c) härpäke valmistuttuaan voi olla jo auttamattomasti vanhentunut asiakkaan alkuperäisiin toiveisiin ja tarpeisiin nähden.

Siksipä kaikessa tekemisessä kannattaa miettiä aluksi:

  • ketä ja mitä varten tätä teen,
  • mitä kohtuullisia (= järkevässä mittakaavassa toteutettavissa olevia) odotuksia tähän kohdistuu,
  • mikä on olennaista,
  • mitä tästä saan vs. mitä tähän panostan.

Tämä kaikki pätee myös opinnäytetyöhön. Miksi sitä teet: valmistuaksesi, päästäksesi tutkijanuralle, työllistyäksesi toimeksiantajayritykseen? Mitä odotuksia siihen kohdistuu: työn valmistumisnopeus, arvosana, tieteellinen artikkeli työn tuloksena, mainetta ja kunniaa puolelle suvulle? Mikä siinä on olennaista: oman osaamisen syventäminen, oman osaamisen osoittaminen, tutkinnon loppuun saattaminen? Mitä siitä saan ja paljonko siihen panostan: olenko kohtuuttoman stressaantunut, joudunko painiskelemaan ongelmien kanssa yksin, onko työllä arvoa jälkikäteen, kuka saa työstä kunnian ja ”palkan”, työllistynkö tämän avulla?

Uskalla määritellä raamit sinun gradullesi, diplomityöllesi, opinnäytetyöllesi. Sillä sinä teet sen omilla tavoitteillasi, ja siksi se on kyllin hyvä.