Mitä tapahtuu, kun elämä ei menekään omien suunnitelmien mukaan, vaan kuvaan astuu yhtäkkiä täysin yllättävä aika-, resurssi- ja voimavarasyöppö – kun elämä tekee intervention?
Jouduin henkilökohtaisesti kohtaamaan asian vuosi sitten, kun minulle hyvin läheinen ja tärkeä ihminen yllättäen sai kuulla sairastavansa vakavaa ja parantumatonta sairautta, jonka ennuste oli hyvin epävarma. Olin juuri aloittanut pitkään haaveilemani opinnot ja raivannut muun elämäni niin, että voisin täysipainoisesti panostaa opiskeluun tietyn aikataulun ja tavoitteiden mukaisesti. Ja bum! Yksi puhelinsoitto ja elämä oli tehnyt intervention suunnitelmiini, tavoitteisiini ja haaveisiini pyyhkäisten samalla kaiken ilon ja innon mennessään.
Jos itse sairastuu, voi saada sairaslomaa töistä tai anoa lykkäystä opintovelvoitteisiin. Mutta kun läheinen sairastuu, tilanne on hankalampi: konkreettista ymmärrystä velvoitteiden kohtuullistamiselle voi olla hankalampaa saada inhimillisin perustein.
Käytännön todellisuus on kuitenkin se, että kun läheinen sairastuu vakavasti, sairaus tarraa kiinni myös koko perheeseen ja lähipiiriin. Koko arjen järjestys, ajankäyttö ja resurssit joutuvat täysin uudenlaiseen myllerrykseen. Elämä täyttyy lukuisista järjesteltävistä asioista, odottamisesta, loputtomasta epävarmuudesta, vastoinkäymisistä, tunnemyllerryksistä, uuden tilanteen hyväksymisen opettelusta, kovasta stressistä. Ja silti pitäisi jaksaa ja riittää joka suuntaan.
Oma ”selviytysmistarinani”- opiskelun, yrittäjyyden, perheen ja läheisen sairastumisen yhteensovittaminen – alkoi luoda perustaansa näille neljälle toimintaperiaatteelle:
- Tee täysillä aina sitä, mitä kulloinkin olet tekemässä – keskity tiiviisti vain siihen. Ajattele mielessäsi huippu-urheilijaa, joka keskittyy kauden pääkoitokseen. Hänellä on kyky fokusoida omat voimavarat ja osaaminen yhteen suoritukseen kerrallaan samalla minimoiden energian kuluminen turhiin asioihin. Kun opiskelet tai työskentelet, tee se hetki tehokkaasti miettimättä muuta. Kun puolestaan olet auttamassa läheistäsi, älä mieti mitään muuta. Aikaa ja energiaa säästyy, tulet paljon tehokkaammaksi ja kuormitut vähemmän – trust me.
- Elä hetkessä minitavoittein ja -askelin edeten. Kuorma kasautuu liian raskaaksi, jos alkaa ajatella: ”Kuinka minä tästä kaikesta selviän, selviääkö läheiseni?” Nyt jos koskaan kannattaa tehdä päiväkohtaisia to-do-listoja ja tehokäyttää kalenteria, koska muisti on täysin ylikuormittunut. Palastele kaikki kokonaisuudet minitehtäviksi, joita napsit yksitellen pois listalta. Aikaansaaminen ja erityisesti sen näkyväksi tekeminen antaa energiaa – trust me.
- Järjestele elämäsi tärkeysjärjestykseen ja oikeisiin mittasuhteisiin. Gradu on vain gradu, projekti on vain projekti, tentti on vain tentti, työ on vain työtä – mutta ihminen ei ole vain ihminen. Aika kulkee yhteen suuntaan, ja tiimalasi on nyt käännetty. Mutta on mahdollista selvitä vaikeista ja työläistä opiskelu- ja työtehtävistä kaiken keskellä, jos tilapäisesti alentaa rimaa, pyytää lisää aikaa, tehostaa työskentelyään ja karsii kaiken ylimääräisen (= tässä tilanteessa turhan) – trust me.
- Löydä oma ”pakopaikkasi”. Tanssitunti, juoksulenkki, elokuva, kitaransoitto, puutarhanhoito – mikä on sinun oma pieni hetkesi, paikkasi, tilasi, jossa kaikki menee hetkeksi pois? Lentokoneessakin kehotetaan ensin laittamaan happinaamari itselle ja vasta sitten toiselle, koska jos olet itse kanveesissa, sinusta ei ole hyötyä muillekaan. Tämän ymmärtäminen on täysin välttämätöntä tai muuten kuuluu ”poks” ennemmin tai myöhemmin – trust me.
”Elämä on sitä, mitä meille tapahtuu sillä aikaa, kun suunnittelemme kaikkea ihan muuta.”
Näin viisaasti on joku joskus sanonut. Opin, että samalla tavalla kuin pankkitilillä kannattaisi olla säästössä rahaa yllättävää jääkaapin, pesukoneen tai auton hajoamista varten, kalenterissa olisi aina hyvä olla vähän ”löysää” mahdollisia elämän interventioita varten. Elämä ei todennäköisesti jatkossakaan tule menemään juuri siten millaiseksi minä sen olen suunnitellut.
Tänään, valtakunnallisena Roosa nauha -päivänä, pysäytän hetkeksi suunnittelun ja suorittamisen, ja kuuntelen ja katselen, kuinka elämä tapahtuu minulle juuri nyt. Elämä on tänään, tässä, nyt – ja minä saan olla siinä. Hieno saavutus!